torstaina, joulukuuta 27, 2007

Joulu sitten tuli ja meni. Palasin eilen itse kotiin vanhempien luota ja jätin pojan sinne hoitoon muutamaksi päiväksi. Pitää saada tehtyä rästihommia nämä välipäivät. Kasvillisuuden käytön kotitentti on nyt kirjoitettu, mutta flunssa kiusaa, joten hidasta tämä työnteko. Vielä pitäisi valmistella esitystä Australian maisema-arkkitehtuurista.

Sää on kurja ja masentava. Harmitti kun katselin ikkunasta puutarhaa ja se on aivan lumeton ja ankean näköinen. Pitäisi varmaankin istuttaa lisää ainavihantia kasveja, jos alkaa olemaan nämä talvet tällaisia. Alan kyllä todella jo odottamaan kevättä.

Siivotakin pitäisi. Taas tuli kassikaupalla lisää tavaraa joululahjoista. Mihin tämän kaiken roinan kanssa joutuukaan. No onneksi saatiin ihan hyödyllisiäkin juttuja, kuten uusi leikkuulauta ja viinilaseja, eikä eppu onneksi saanut montaa lelua. Kirjoja kylläkin, eikä niillekään oikein enää ole tilaa. Pitäisi joskus ehtiä tehdä kunnon suursiivous ja kerätä kamaa kirppikselle, mutta kun ei ikinä ole aikaa. Tavara ahdistaa.

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

autokoulussa

Minä olen autokoulussa. Siis minä joka olen koko ikäni dissaillut avoimesti yksityisautoilua, ja jopa väittänyt että en koskaan hanki korttia. Ja vielä mitä, pakko myöntää että ajaminen on kivaa! Se on suorastaan kutkuttavan jännittävää ja vapauttavaa. Kun itse istuu ratissa ei kuule autojen meteliä, eikä haista pakokaasuja. Autossa on lämmintä ja mukavaa, radiosta soi hyvä musiikki.

No, manaan kyllä vieläkin päivittäin bussipysäkillä seistessäni niitä(useimpia) ihmisiä, jotka ajelevat yksiin autoillaan ja tukkivat tiet. Mutta nyt ehkä ymmärrän heitä hieman paremmin. Emme ole aikeissa hankkia autoa ainakaan vielä, ja jokatapauksessa tulen kulkemaan aina ahkerasti julkisilla. Mutta jossain määrin kai olen kääntänyt takkini, koska mielessäni on jo lista paikkoja joihin vihdoin pääsen käymään(vanhempieni autolla), ja joihin ei ole tullut lähdettyä ilman autoa. Haaveissani siintää ensi kesä ja kesälomareissut, joilla minäkin saan nyt päättää reiteistä, kun olen myös kuljettaja. Tasa-arvo saapuu tähänkin asiaan.

Eipäs kyllä pitäisi vielä hyppiä riemusta, ajotunteja on takan vasta viisi, ja teoriakin on puolitiessä. Ei se kuitenkaan mitään vaikeaa ole. Huomenna pääsee taas, melkein en ole malttanut odottaa viikonlopun yli.

perjantaina, marraskuuta 09, 2007

paluu yritys

Kokeillaanpa nyt jospa onnistuisin palailemaan tänne . En edes tiedä miksi kirjoittaminen on jäänyt, mutta luultavasti puhtaasti kiireisyyden vuoksi; kesällä oli niin mahdottomati tekemistä puutarhassa, ja muutenkin, että ei sitä vähällä liikenevällä vapaa-ajalla tullut paljon koneella istuttua.

Puutarhassa on tapahtunut paljonkin kesän aikana. Muutamia uusia penkkejä tuli kaivettua ja vanhatkin ovat mukavasti täyttyneet. Vielä syksyllä ostin perenna-alesta monia kivoja, ei mitään erikoisuuksia, mutta mminulle uusia. Ehkä syksyn mielenkiintoisin tulokas puutarhassa on pikkuhemlokki, erittäin kaunis pieni havupensas, jonka sain lahjaksi taloyhtiöltämme, kun suunnittelin etupihalle istutuksia. Valitettvasti ei nyt ole kuvaa tästä söpöläisestä, mutta laitan kunhan saan otettua.

Sipuleita tuli myös istutettua aikamoinen määrä, en edes muista mitä kaikkea, kun lista on vanhempieni luona. Mutta voisin sanoa että harva aloittelija(hankin sipuleita ensimmäistä kertaa elämässäni) aloittaa sellaisella määrällä. Vieläkin olen katsellut että naapurissa oleva taimimyymälä mainostaa edelleen syyssipuleita, ja onhan maa vieläkin sula, mutta enpä kyllä enää lankea.

Tässä muutama alkusyksyn otos puutarhasta. Taka-alalla näkyy kesän puuhankintani, eli tuohituomi, jonka loistavan keltainen syysväri kesti todella pitkään. Ja tässä toinen penkki, jonka yllättäjä olivat valkoiset gladiolukset jotka kukkivat todella myöhään, mutta pitkään, ja olivat hurmaavia, vaikka meinasivatkin kaatuilla. Maljakossa nuo kesti melkein pari viikkoa, ja minäkin, joka inhoan leikkokukkia yleensä, suostuin näitä pätkimään. Syksyllä niitä ei olisi tullut puutarhassa ihasteltuakaan niin paljon. Kaivoin sipulit ylös ekojen yöpakkasten jälkeen, ja nyt toivon että säilyvät talven yli.

"Onneksi" ei niin kamalasti ole aikaa miettiä puutarhaa, kun opiskelun kanssakin töitä riittää.
Huomenna lähden koko päiväksi häme-exculle, tutustumaan mm. arkkitehtuurin historian kohteisiin, ja myös tiirailemaan puistoja tietysti.

lauantaina, kesäkuuta 30, 2007

kasveja korkeasaaressa

Tänään lähdettiin korkeasaareen K.J:n ja pikkusiskoni kanssa. Siskoni lähti katsomaan eläimiä, itse tutkin ja kuvasin kasveja ja istutuksia ja K.J taisi olla kaikkein kiinnostunein mönkijöistä joilla työntekijät ajelivat saarella. Ihan mukava reissu, kun ei ollut tullut käytyä itse varmaan lähes kymmeneen vuoteen. Olihan siellä ihan hauskoja elukoitakin, vaikka eihän niitä läheskään kaikkia ikinä näe, kun makoilevat vaan piilossa. Olin oikeastaan ajatellut tälle päivälle jotain puisto ressua, sillä tavoitteenani on tänä kesänä ehtiä tutkimaan vähän helsingin puistoja ja samalla kuvata ja opetella kasveja. Korkesaari kuitenkin korvasi puistoreissun hyvin sillä siellähän olikin yllättävän monipuolisesti istutettua kasvillisuutta ja vieläpä kylttejä penkeissä lajitunnistuksen avuksi. Otin paljon kuvia, sekä kasveista, että eläimistä. Uuden Ixuksen kanssa kuvaaminen on kyllä kivaa.

Nyt ollaankin sitten taas vanhempieni luona ja puutarhassa riittäisi taas huomenna puuhaa. Tällä hetkellä kyllä väsyttää sen verran, että en jaksa miettiä mitä huomenna tekisi. Jostain syystä mulla on sitäpaitsi oikean käden ranne kipeä, tuntuu kuin se olisi jotenkin rasittunut. Hassua koska tein melkein koko viikon töitä koneella, sitä en olisi ihmetellyt jos pihahommista tulisi joku rasitusvamma. Voi olla että huominen meneekin sitten tulevien projektien suunnitteluun, ja kuvaamiseen. Periaatteessa pitäisikin saada aikaiseksi jonkunlainen luonnosmainen piirustus tästä pihasta, jotta voisi vähän paremmin suunnitella. Nyt kun olen joutunut töissä opettelemaan vectorworksin käyttöä, niin sillä olisi kiva piirtää kuva pihasta, jos vain ehtisi. Se olisi hyvää harjoitusta ohjelman käyttöönkin.

K.J:n hoitajakin jäi nyt sitten kuukauden kesälomalle, joten äitini ja siskoni saavat tehtävää pariksi viikoksi. Itse pidän lomaa vasta heinäkuun lopulla. Alkuviikoksi K.J jää varmaankin tänne, joten ollaan pikun kanssa ainakin muutama ilta kahestaan kotona. Friikki ajatus. Mietin jo mitä sitä muka tekisi iltaisin ilman K.J:tä.

torstaina, kesäkuuta 28, 2007

uusia haasteita ja parvekkeen ihastelua

Nyt vihdoin vähän kuulumisia. Olen tänään aamupäivän kotona kun K.J on kipeänä. Osui kyllä vähän huonoon saumaan, koska pääsin juuri tällä viikolla vihdoin toimiston puolelle töihin, ja nyt pitäisi pystyä osoittamaan, että minusta on siellä jotain hyötyä. Pari päivää olen saanut korjailla edellisen harjoittelijan tekemää pihasuunnitelmaa, ja onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin, vaikka samalla opettelin aivan uuden ohjelman käyttöä. Menen kyllä tänäänkin vielä iltapäiväksi töihin, kunhan piku tulee kotiin hoitamaan poikaa. Jännittää mitkä haasteet tänään odottavat.

Parvekkeella on tätänykyä ihanan rehevää; peikonkakkarat kukkivat, kelloköynnökset kiipeilevät katossa ja ihmekukkakin valmistelee hyvää vauhtia nuppujaan. En ole kyllä ehtinyt parvekkeella yhtään viettämään aikaa, mikä on sääli, nyt kun siellä olisi nättiä, mutta saan kyllä nautintoa siitäkin kun voin päivittäin käydä katsomassa mitä siellä tapahtuu ja hoitaa kasveja.

Kelloköynnöksen lehdet ovat muuten alkaneet punertua, mistähän se voisi johtua? Olisikohan joku ravinnepuutos. On niin vaikea arvioida paljonko ne tarvitsevat lannoitusta. Jostain luin että kelloköynnös ei oikein kuki jos saa liikaa.

Vanhempieni puutarhassa perennapenkkini myös rehevöivät. Siellä olisi taas niiiin paljon tekemistä, mutta en millään ehdi kaikkea viikonloppuisin. Viime viikonloppuna istutin tuohituomen(en muistanut ottaa kuvaa vielä). Taimi oli 2,5 metrinen, vaikka olin tilannut puolitoistametrisen! Se olikin sitten hauska kuljettaa henkilöautossa Espoosta Nurmijärvelle, varsinkin kun autossa oli puun lisäksi 5 henkeä. No saimme sen onneksi onnellisesti perille, ja se on oikein komea havupenkin reunassa.

Toissa viikonloppuna pääsin myös vihdoin käymään mummoni mökkipuutarhassa, joka on ollut aiemmin oikein komea, mutta nykyisin mummo ei enää jaksa sitä hoitaa. Kitkin vähän ruohojen valtamia penkkejä hänen mielikseen ja pelastin sieltä alkuja vanhempieni puutarhaan. Mukaan tuli ainakin hopeahärkkiä, kuunliljaa, patjarikkoa(luulisin), maksaruohoa ja mitäs ne kivikkokasvit ovatkaan jotka ovat ruusukkeen muotoisia? Ne muuten kasvavat ja leviävät uskomattoman hyvin aivan kuivassa paikassa räystään alla.

Alla vielä kuva penkistä, josta löytyy myös muutama kuva aiempaa keväältä. Hauskaa vertailla mikä muutos on tapahtunut ihan muutamissa viikoissa. Penkistä nousee vauhdilla ainakin liljoja, gladioluksia ja harjaneilikoita. Vuohenjuuri on jo kukkinut ja särkynyt sydän kukkii parhaillaan. Luumupuu on edelleen erittäin kaunis.

kasvun voima

(juttu kirjoitettu 26.7.07 maisema-arkkitehtiopiskelijoiden kerhon lehteen)

Kevät on jo pitkällä ja valoa tulvii ikkunoista, kun on aika kaivaa ruukut ja mullat esiin ja pohtia mitä tänä vuonna kasvattaisi. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Basilikaa tietenkin, se viihtyy niin hyvin sisälläkin. Ainakin kahta erilaista, myös punalehtistä voisi kokeilla. Sitruunamelissa oli hyvä viime vuonna, mutta meirami ei oikein jaksanut innostaa. Se yrteistä. Parvekkeelle pitää saada väriä, ja haaveilen myös köynnöksistä. Budjetti ei kuitenkaan anna periksi, eivätkä kauppojen kesäkukat muutenkaan herätä ihastusta.

Selailen siemenkauppojen sivustoja ja tutkin pussukoita marketeissa. Löytyy vaikka mitä. Hullut ihmiset maksavat liikoja kasvihuonekukista, kun pikkurahalla saa koko pussillisen siemeniä. Innostun ja vähitellen kertyy vaikka mitä. Perennoista löytyy kiinnostavia lajeja, niitä voisi kasvattaa vanhempien puutarhaan. Messuilla innnostun vielä sipuleista ja mukuloistakin. Tuttava lahjoittaa itse puutarhastaan keräämiään siemeniä. Ikkunalaudat muuttuvat vähitellen viljelyksiksi.

Kiireisen päivän jälkeen tulen kotiin ja riennän tarkistamaan joko versoaa. Muutamassa päivässä alkaa näkyä vihreää. Ensimmäisinä ehtivät kelloköynnös ja punakosmoskukka, niitä seuraa basilika, peikonkakkara ja moni muu. Pienistä siemenistä nousee vauhdilla elinvoimaisia taimia, toisista hitaammin ja toisista nopeammin. Kasvun seuraaminen on ihmeellistä ja siitä saa voimia. Viljelyksien kastelu ja taimien koulinta tarjoaa mukavaa puuhastelua, missä saa ajatukset pois kiireistä.

Ahneuksissani kylvin ensimmäisiä lajeja koko pussillisen, kunnes tajusin että jos kaikki itävät tarvitsen kohta hehtaarin kasvihuoneen. Osa on pakko harventaa, mutta tuntuu ilkeältä nyppiä eläviä alkuja mullasta. Säästän mahdollisimman paljon ja jaan myöhemmin taimia tutuille ja ystäville.

Kasvattaminen on niin palkitsevaa, että innostun tutkimaan muutenkin kasvien lisäystapoja. Mitä kaikkea sitä voisikaan kasvattaa itse ja miten. Lainaan kirjastosta erilaisia opuksia ja löydän netistä pari mielenkiintoista puutarha-blogia. Tutustun samalla uusiin lajeihin, ja löydän ideoita koulussa työn alla olevaan istutussuunnitelmaan. Nyt haluan tietää kasveista kaiken, ja tiedonjano vain kasvaa juodessa.

Parveke on kasvihuoneena ja vihertyy päivä päivältä. Ruukkuja on kymmenittäin, vaikka joka viikonloppu kuljetan taimia vanhempien luokse. Siellä ne eivät kuitenkaan kasva yhtä hyvin, mistä päättelen, että niille ei jutella tarpeeksi. Kelloköynnös on aivan mahdoton ja kasvaa kymmenen senttiä päivässä. On vasta toukokuu ja parveke alkaa jo muutttua trooppiseksi puutarhaksi.

Perennat ovat kohta valmiita istutettavaksi maahan. Niille on ensin perustettava uusia kukkapenkkejä, minkä vuoksi heilun lapion varressa kaikki viikonloput. Samalla kiinnostun puutarhasta ennestään löytyvistä kasveista ja opin yhtä ja toista puutarhanhoidosta. Tajuan että siemenien lisäksi myös hyvä multa on ihmeellinen asia. Puutahaprojekti laajenee hyvää vauhtia. Tasoitan nurmikkoa, kanttaan käytävät, siistin vanhat omenapuut, suunnittelen kivikkoryhmän ja mummolle ruusutarhan, rakennan kompostin jne. Tekemistä riittää kesäiltoina puoleenyöhön.

Siemenistä lähti siis taimien lisäksi kasvamaan valtava inspiraatio, jonka myötä sain uuden harrastuksen, sekä halun oppia mahdollisimman paljon kasveista ja niiden luonteista. Lisäksi olen löytänyt oman luovuuden lähteeni puutarhasta, ja kehotan kaikkia sitä vielä etsiviä kaivamaan mullan alta. Saattaa kyllä olla että sieltä löytyy pelkkiä lieroja.


sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

juhannus fiiliksiä

Palailen tänne pikkuhiljaa. Toukokuun Espanjan reissun jälkeen on ollut niin uskomattoman kiireistä, etten ole ehtinyt juurikaan koneella istua; viimeiset kouluduunit, töiden alku ja loputtomat puutarhatyöt ovat vieneet kaiken liikenevän ajan. Nyt alkaa hkä snadisti helpottaa. Tai en tiiä, mutta uuteen työpaikkaankin on ehtinyt jo sen verran tottua, ettei ainakaan sitä tarvitse enää stressata.

Yllä kuva juhannusaatolta, jota vietimme vanhempieni luona pienellä kaveriporukalla. Oli
vaikeaa pitäytyä irti puutarhahommista, mutta onnistuin siinä melko hyvin pari päivää. Oli hauskaa nähdä paljon ihmisä käyttämässä puutarhaa ja viihtymässä siellä. Istutukset joutuivat tosin vähän tulilinjalle, kun pelailtiin krokettia. Iltaaurinko loi mahtavia varjoja nurmikolle.

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

jatkoa


Tässä vielä yksi kuva tuosta uusimmasta penkistä. Sitä aion vielä laajentaa tänä kesänä niin, että luumupuu ei ole niin reunassa. Vähitellen siis kasvatan näitä istutusalueita ja supistan nurmikkoa. Kuvassa taustalla näkyy pihan perälle ja siellä olva kanien koppi.

Kasvivalintojen suhteen suunnitelmani eivät ole kovin täsmällisiä, koska tunnen kasveja, tai varsinkin perennoja, vielä aika huonosti. Tämä on lähinnä kokeilua, että voiko sitä oikeasti saada jotain kasvamaan, ja samalla toivon oppivani tuntemaan lajeja. Senvarran ymmärrän, että korkeita kannattaa istuttaa taakse ja matalia eteen ja että valkoiset, keltaiset ja violetit kukat ovat kauniita yhdesssä.















Tämä on kärjistetysti äitini käsitys kukkapenkistä. On joskus istuttanut jotain, mutta sitten ei ole jaksanut hoitaa. Minä olen sitä jo vähän yrittänyt kitkeä, mutta eihän se auta. Taitaa olla jotain iiriksiä siinä. Muutenkin penkki on tehty aika outoon paikkaan, koska tässä kasvaa aina hirveä nokkospusikko. Tänä vuonna aion niittää tästä ja päästä eroon nokkosista.



Yllä olevassa kuvassa näkyy "alapihaa", joka ei ole niin puutarhamainen, vaan lähinnä lasten leikkialuetta. Tässä on koko pihan ehkä ongelmallisin kohta mielestäni. Siinä kasvaa kolme kookasta mäntyä, sekä yksi kitukasvuinen vaahtera. Koko kumpare on varmaankin täynnä männyn juuria, enkä tiedä/usko, että siihen voisi istuttaa mitään. Nurmikkokaan ei kasva mäntyjen alla mitenkään hyvin, vaan pohjalla on lähinnä neulasia. Miten siis saisi tästä paikasta mielenkiintoisemman. Olen miettinyt, että voisiko mäntyjen runkoihin laittaa kiipeämään jotain köynnöksiä. Mutta mitä, ja miten ja mihin ne istuttaa? Yksi ajatus on myös, että tekisin erikokoisia betonisia istutuslaatikoita, ja sommittelisin niitä kivasti puiden alle ja ympäristöön. Muutenkin haluaisin kokeilla tehdä jotain betonista. Bongasin myös yhdestä puutarhakirjasta ohjeet, miten voi tehdä kevennetystä betonista istutuslaatikoita valamalla pahvilaatikoihin. Niitä harrastetaan kuulemma jonkin verran Ruotsissa.

Ideoita saa esittää. Lisääkin kuvia olisi, mutta nyt joudun pitämään vähän taukoa. Huomenna täytyy ehtiä pakkaamaan, käymään koululla ja ostoksilla, valmistamaan pakastin täyteen makaronilaatikkoa, siivoamaan, ja viettämään laatuaikaa Pikun ja K.J:n kanssa, ja torstaiaamuna klo 04:00 lähden lentokentälle. Madrid, Leon, Bilbao, San Sebastian jne.... täältä tullaan!

maanantaina, toukokuuta 07, 2007

projektin esittelyä

Seuraavaksi aion esitelle hieman vanhempieni puutarhaa ja suunnitelmiani pihan kunnostamiseksi. Koska olin kieltänyt itseltäni viikonlopuksi pihatyöt, jotta saisin luettua tenttiin, keskityin vain valokuvaamiseen.

Yllä aurinkoinen puoli puutarhasta kuvattuna tieltä päin. Puutarha on siis lähinnä tällaista epätasaista nurmikkoa, jota rajaa tien puolella ränsistynyt kiiltotuhkapensasaita. Siellä täällä on joitain äitini keskelle nurmikkoa tekemiä istutuksia. Lisäksi puutarhassa on herukkapensaita ja vanhoja omenapuita. Havuistutusalueen tein viime kesänä, ja siitä oikeastaan koko projekti lähti liikkeelle. Tuo kartivalkokuusi oli paikalla jo ennestään. Lisäksi siinä on tuija, vuorimänty(oikealla olevassa kuvassa jää kuusen taakse), kolme lamoavakasvuista katajaa, sekä mm maksaruohoa etureunassa. Penkin reunat tein tuollaisista betinilaatoista, joita oli pyörinyt nurkissa tarpeettomana. Laatat ovat neliön muotoisia, eli kuten näkyy ne eivät ole varsinkaan etureunassa kovinkaan syvällä maassa, mutta pysyivät paikallaan jo ainakin yhden talven.

Yllä olevassa kuvassa puutarhaa toisesta suunnasta. Etualalla näkyy myös toinen perustamani istutusalue. Sen suunnittelin viime syksynä ja kaivoin tänä keväänä, joten se on vielä aika paljas. Paikalla oli ennestäänkin pieni perennapenkki, josta jäljele jäi harjaneilikkaa ja ukonhattuja. Penkin keskellä kasvaa vanha kolmirunkoinen luumupuu, joka on mielestäni kaikessa raihnaisuudessaan erittäin kaunis. Penkin takareunaan olen jo istuttanut puutarhamessuilta ostamiani liljoja ja särkyneitäsydämmiä. Tätä penkkiä aion vielä laajentaa, koska muodosta ei tullut ihan hyvä. Ensin pitäisi todistaa äidilleni, että saan nämä penkit oikeasti kukoistamaan, enkä vaan ole kaivamassa koko puutarhaa rikkaruohokentäksi. Valaisinpylväät ovat kuvassa vielä roudan jäljiltä vinossa, mutta ne saatiin onneksi oikaistua työntämällä.

Huomenna yritän jatkaa, nyt pitää mennä nukkumaan.

lauantaina, toukokuuta 05, 2007

älytön huoli

Ensinnäkin pakko laittaa taas kuva kelloköynnöksistä. Ne eivät suostu hillitsemään kasvuaan, vaikka olen ulkoiluttanut niitä näinä kylminä päivinä. Kohta ne on pakko siirtää pysyvästi ulos, että pääsevät kiipeämään parvekkeen pylvääseen. Ensi vuonna pitää muistaa kylvää nämä vähän myöhemmin.

Ensi viikon torstaina lähden kahdeksaksi päiväksi Espanjaan excuilemaan koulun kanssa. Se on pisin aika mitä olen ollut erossa K.J:stä. Mutta se ei juurikaan huolestuta, kyllähän nuo kai pärjäävät Pikun kanssa(huom. kai), mutta huolestuttavinta on se miten taimille käy sillä aikaa. Piku ei tasan muista kastella niitä, ja viedä niitä parvekkeelle ulkoilemaan, tai sitten ei muista tuoda niitä yöksi sisään jos on tulossa pakkasia. Tämä ei voi päättyä hyvin. Pitää varmaan joka ilta soittaa ja muistuttaa.

Silti tekisi mieli vaan kylvää lisää, jos vaan tilaa riittäisi. Kyllä ihminen on sitten ahne, tässä sen huomaa. Aina vaan pitää saada lisää. Pari päivää sitten sain postitse ison kasan lahjoitussiemeniä, ja niitäkin tekisi mieli ainakin joitain kokeilla. Osa on varmasti pakko jättää ensi vuodeksi. Mukana on mm. kurjenmiekkoja, muutama eri nauhus, pikkusormustinkukka ja yksi koristeheinä. Pitää selvittää kannattaako noita kylvää suoraan avomaalle.

Kaiken lisäksi kävin tänään anttilassa ihan muilla asioilla, mutta satuin huomaamaan ison lapun "kaikki loput kukkasipulit -40%". Onneksi pystyin edes jotenkin hillitsemään itseni ja ostin "vain" violetteja freesioita, valkoisia liljoja, ja valkoisia gladioluksia. Onneksi valitsemani valkoisten, violettien ja keltaisten kukkien linja hieman hillitsee valikoimaa, niin ei tarvitse ihan kaikkea ostaa.

Maanantaina olisi tentti ja viikonlopun aikana pitäisi kahlata läpi viherrakentajan käsikirja + kasa monisteita. Pitäisi osata siis pysyä irti mullasta ja keskittyä opiskeluun. Toisaalta ollaan menossa huomenna vanhempieni luokse, missä puutarha suorastaan hinkuu päästä möyrittäväksi. Katsotaan miten tässä käy.

tiistaina, toukokuuta 01, 2007

vappupäivänä

Olen tänään ollut pirteämpi kuin pitkään aikaan, vaikka eilen oltiin jopa juhlimassa vappua. Kotiin päästiin kuitenkin "jo" kolmelta yöllä, ja aamulla sai nukkua kerrankin pitkään, joten tuli nukuttua paremmat yöunet kuin aikoihin. Krapulakaan ei vaivannut kun juomat eivät oikein eilen maistuneet. Tarjoilu kyllä pelasi ystäviemme luona, ja sen huomasi muusta porukasta. Loppuillasta emäntä innostui tekemään blenderillä drinkkejä mm. vappumunkeista. Ja vieraat maistelevat hilpeinä. Varmaan todella mielenkiintoiselta maistui.

Mieliala ei eilen päivällä ollut kaikkein hilpein. Aamulla kävin työhaastattelussa, ja siellä luvattiin että ilmoittavat valinnastaan jo saman päivän aikana. No koko päivän jännitettyäni tuli sitten neljän aikoihin tulos; sinua ei ole valittu tehtävään. Otti päähän, vaikka ei tuo onneksi mikään unelma duuni välttämättä olisi ollutkaan. Minusta on tullut huono häviäjä, mikä on aika huono ominaisuus. No onneksi on nyt kuitenkin ilmeisesti yksi työpaikka tiedossa, pihahommiin siis on mentävä. Huomenna pitää soittaa ja varmistaa asia.

Taimille kuuluu muuten hyvää, mutta pari peikonkakkaran tainta on nuukahtanut. Toivottavasti eivät ole paleltuneet kun olen vienyt niitä ulos näinä kylminä päiviä. On kuitenkin ollut yli +5 kokoajan, joten luulisi etteivät siitä voi kärsiä. Tai ovatkohan voineet kärsiä tuulesta. Olivat kai aika tuulisessa kohdassa yksi päivä parvekkeella. Pari muuta jotka olivat suojaisammassa laatikossa ovat ihan kunnossa.

Mustasilmäsusannat ovat myöskin itäneet vihdoin, tosin vain viisi yhdeksästä siemenestä. Kelloköynnökset kasvavat edelleen hirveää vauhtia. Olen niiden kanssa pulassa, jos niitä ei kohta saa siirrettyä pysyvästi ulos.

sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

mullassa möyrimistä

Koko viikonloppu meni puutarhassa puuhastellessa vanhempieni luona. Hyvä kun kerkesin välillä käydä sisällä syömässä, kun oli niiiin paljon tekemistä. Kaikki muut valittivat kun on niin kylmä sää, mutta itselläni oli kokoajan kuuma kun kärräsin multaa ja kaivelin perennapenkkiä.

Sainpahan kyllä paljon aikaiseksikin; kaivoin valmiiksi viime syksynä suunnittelemani perennapenkin ja kärräsin siihen monta kuormallista multaa, istutin särkyneetsydämmet, liljat, kuunliljat ja jaoin tiheiksi kasvaneita perennamättäitä; ainakin kevätvuohenjuurta ja ukonhattuja, koulin tamia, kokosin köynnöksille kiipeilykehikot, ja istutin kaksi visakoivua. Aivan, unohdinkin kertoa, että ostin puutarhamessuilta myös kaksi visakoivun pientä siementainta. Ajatus lähti jo viime syksynä, kun olin metsänhoitoleirillä, missä meille hehkutettiin visaa. Tuli mieleen että sitähän voisi kasvattaa itsekin. Toivon että puista tulee oikein kauniin käppyräisiä.

Harmi, että kamera unohtui taas kotiin, joten en saanut kuvattua puutarhaa taaskaan. Haluaisin kertoa uusista ideoistani, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Selkä ja hartiat ihan romuna lapioinnista ja huomenna kymmeneltä työhaastatteluun. Ja vappuaattokin taitaa olla!

keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

kesätöitä metsästän, tahdon saada suuren(palkan)

Vihdoin alkaa töiden haku tuottaa tulosta. Jossain vaiheessa olin jo luovuttamassa. Tänään kävin yhdessä paikassa jo toistamiseen, kun mahd. työnantaja halusi tavata uudestaan. Sillä oli ilmeisesti taka-ajatuksena kysellä 3D-mallinnustaitojani, mutta sanoin etten voi luvata osaavani, koska vasta teen parhaillaan ekaa mallinnustyötä koulussa. Olisi ilmeisesti halunnut, että tavallaan opettaisin hänellekin 3D-juttuja. Kyseessä on siis viheralueiden suunnittelufirma. Aika ovelaa. Sama firma tekee myös viherrakennustöitä, joten sille puolelle nyt siis ilmeisesti pääsisin töihin. Melkein mieluummin menenkin ulkohommiin, kuin istun tunkkaisessa toimistossa koko kesän(se heidän toimistonsa tosiaan oli tunkkainen).

Olen kuitenkin menossa vielä ensi maanantaina yhteen mielenkiintoiseen paikkaan käymään, joten aion katsoa sen ensin. Sinne on kuulemma pyydetty kaksi haastatteluun. Kyseessä olisi jotain toimistohommia, mutta en vielä tarkalleen tiedä mitä. Palkka olisi hieman parempi, ja onhan nuo viherrakennushommat aika raskaita. Odotan innolla maanantaita.

tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

messujen sipulisaldo

Tuli siis käytyä kevätpuutarhamessuilla sunnuntaina. Ehkä en olisikaan lähtenyt sinne, ainakaan innokkaan anoppini kanssa, jos olisin tajunnut kuinka paljon saa kulumaan rahaa sipuleihin ja mukuloihin. Anoppi hoki suurinpiirtein joka kojulla; "onkohan äidilläsi näitä, kyllä se varmaan tykkäisi". Ja itsekin osti vaikka mitä, vaikka en tiedä miten ne sen pieneen rivaripihaan edes mahtuu. Omaksi saldokseni tuli
- 15 kpl kotimaisia liljan sipuleita, kolmea väriä, muutaman lahjoitin anopille
- kuunliljojen juurakoita
- särkyneensydämmen juurakoita
- pari ihmekukan mukulaa
Ei kuulosta paljolta, mutta kun noita taimia kasvaa jo kamalasti, niin en tiedä mihin tämän kaiken kasvattamisen kanssa joudun. Toukokuuni tulee lisäksi olemaan älyttömän kiireinen, enkä ehdi välttämättä möyriä hirveästi mullassa.

En ole ikinä ennen tuollaisia sipuleita ja mukuloita ja mitälie edes käsitellyt, joten pitäisi myös ottaa selvää miten ne kuuluu istuttaa. Mitään ohjeita ei tullut mukana, kun messuilla noita myytiin irtotavarana. Etenkin nuo roikkojuuriset särkyneensydämmen juurakot epäilyttää; onkohan se varrentynkä tarkoitus jättää pintaan, ja levitetäänkö juuret istutuskuoppaan vai laitetaanko ne alaspäin? Ei mitään hajua. Nuo särkyneetsydämmet ovat muutenkin aika epämääräisiä, sain näet viimeiset reppanat laatikon pohjalta pilkkahintaan. Kuunliljat ovat pusseissa, enkä ole niitä vielä tutkinut taremmin, mutta kai siletäkin joku epämääräinen juurakko löytyy. Ensi viikonloppuna voisin istuttaa kaikki esikasvamaan ruukkuihin, niin kaiketi kannattaa tehdä. Jos vain löydän vanhempien luota tarpeeksi isoja ruukkuja.

Viikonloppuna olen myös menossa käymään mummolassa, ja mummon kesäasunnolla, missä on aina ollut paljon kukkaistutuksia, mutta mummo ei ole pariin vuoteen enää jaksanut niitä paljon hoitaa. Ennen en ole niistä ollut kovinkaan kiinnostunut, mutta nyt olen tietysti keksinyt että sieltähän voisi löytyä vaikka mitä, kun kaivelee penkkejä. Mummo myös osaa ehkä neuvoa noissa sipuli ja mukula asioissa, ja tietää varmasti yhtä ja toista perennojen jakamisesta. Nyt olen vasta tajunnut että mummon tietoja kannattaa käyttää hyväksi, hän on näet ollut aikoinaan puutarhalla töissä, ja ollut muutenkin aina suvun viherpeukalo. Kumma ettei oma äitini ole perinyt sitä asiaa ollenkaan.

Ahdistaa kun tekisi mieli puuhailla kasvien kanssa ja lukea puutarhakirjoja, mutta päivät on pakko istua koneella ja piirtää cadilla kevään viimeisiä harjoitustöitä. Todella puuduttavaa, mutta kyllä sitäkin on tietysti joskus opeteltava. Olen kyllä alkanut miettiä, että haluan tulevassa ammatissani tehdä muutakin kuin istua koneella. Haluan suunnitella, mutta olen myös tekijä.

lauantaina, huhtikuuta 21, 2007

opiskelijahinnat

Pakko kertoa, kun mulla oli tänään onnekas ostosreissu. Käväisin ohimennen yhdessä vaatekaupassa. Siellä oli sellainen ale, että sai puolet alennusta jo alennetuista hinnoista. No yleensä en vaivaudu edes tutkaileman tällaisia aletankoja, kun ei niistä kuitenkaan löydy mitään, ainakaan sopiaa kokoa. Nyt kuitenkin vilkaisin, kun tangossa oli niin mukavia kuoseja, ja mitä ihmettä, löysin viisi ihanaa puseroa omaa kokoa, ja vielä täydellisesti istuvia. Yhteensä maksoin niistä vähän alle 30e! No okei jostain H&M:stä saa varmaan aina tolla hinnalla, mutta noissa oli kaikissa normaalihinta 25-35e, ja kaksi puseroa oli puuvilla-silkki sekoitetta. Todella miellyttävä materiaali, nykyään sitä on jo niin mukavuuden haluinenkin. Kassalla totesin puoli-itsekseni että tulipa edullinen setti, ja myyjä vain nyrpisteli nenäänsä. Taisi tykätä, että meni liian halvalla. Oli kyllä opiskelijalle ihan sopivat hinnat, ja nyt on vapuksikin jotain päällepantavaa.

Nyt pakko mennä nukkumaan. Flunssa iski, mutta huomenna pitäis jaksaa muutamaksi tunniksi töihin ja sitten puutarhamessuille. Raportti messuilta myöhemmin.

mahtavaa kasvua


Taimia alkaa jo tosiaan olla kiitettävästi. Saa nähdä ehdinkö saada istutuspenkkejä tehtyä sitä mukaa kun taimet pitäisi saada maahan. Osa kylvöksistäni on kesäkukkia ja osa perennoja. Tässä listä mitä olen kylvänyt
- kelloköynnös(n. 8 köynnöstä, osan vein jo vanhempien luokse, yhden annoin anopille ja kolme kasvaa ikkunalaudalla)
- karpaattienkello
- kääpiösamettikukka
- purppurapipo
- isohelokki
- punakosmoskukka
- peikonkakkara
- mustasilmäsusanna
ja eilen laitoin viimeiset jotka aion esikasvattaa eli
- sinipellava ja
- japaninhumala

Aika kunnianhimoinen lista näin aloittelijalle, toivotaan että näistä tulee edes jotain. Suurin osa taimista menee siis vanhempieni puutarhaan. Pihan kunnostamiseen ei oikeastaan ole mitään budjettia, minkä vuoksi ajattelin että siemenistä saa kasveja edullisesti, kun vaan jaksaa nähdä vaivan. Mutta olenkin huomannut, että tämä kasvattaminen on älyttömän hauskaa. Tekee mieli koko ajan käydä katsomassa viljelyksiä ja kurkkimassa näkyykö jotain uutta. Ja usein näkyy. Toissapäivänä laitoin vielä basilikaakin, mikä on itänyt jo!

Kelloköynnökset ovat suurin ihmetyksen aiheeni. En ollut vielä ehtinyt miettiä niille kunnon kiipeilykehikoita, kun ne jo venähtivät yli kukkakepeistä. Pisin köynnös on varmaan kohta metrin. Eilen ostin sitten tarjoustalosta sellaisia "koristerisuja", jotka oli solmittu nippuihin. Purkasin niput ja niistä risuista sai tehtyä hienot tukikehikot. Olen aika ylpeä tästä luovasta ratkaisusta. Risuissa oli värivalikoimaakin, otin harmaita ja sinisiä. Olisi tietysti voinut hakea pajuja jostain pusikosta, mutta nämä on kyllä tyylikkäitä.

Myös jaksaa ihmetyttää kuinka nopeasti ne kietovat versonsa tukien ympäri. Laitoin tuet eilen illalla ja yhdessä yössä köynnös oli jo kieputtanut itsensä risujen ympäri. Mahtavaa.


perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

ah ihana multa

Tämän kesän tavoitteenani on siis jatkaa viime kesänä aloittelemaani vanhempieni rapistumaan päässeen puutarhan/pihan kunnostamista. Tai ei tuo puutarha kai koskaan ole kovin loistokas ollutkaan, mutta nyt siitä olisi tarkoitus tehdä ihanan vehreä ja kukoistava. Kunnianhimoa ainakin riittää.

Kaikki alkoi siitä, kun olin viime kesän töissä viherrakennustöissä, ja siihen multaan jäi jotenkin koukkuun, niin että piti alkaa tonkimaan maata ja tasoittelemaan nurmikoita myös vapaa-ajalla. Ensimmäisillä palkkarahoillani siis tilasin kuorma-autollisen multaa vanhempieni pihaan. Ensimmäinen toimenpide puutarhassa oli keskellä nurmikkoa törröttävien vanhojen omenapuunkantojen poistaminen. Voin kertoa, että se oli kovaa työtä. Kantoja taisi olla yhteensä kolme, yksi oli onneksi jo vähän lahonnut, joten se lähti helpommin. Kaivoimme siis maan pois kantojen alta käsipelillä ja kiskoimme ne ylös. Yhdessä tarvittiin traktorin vetoapua.

Kantoprojektin lisäksi sain viime kesänä rakennettua tyylikkään havuistutuksen. No tyylikkyydestä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta olen siitä jokatapauksessa aika ylpeä, koska se ensimmäinen ikinä tekemäni istutus. Ei ollut mitään hajua mitkä kasvit paikalle oikeasti sopivat, eikä ole vieläkään, mutta touhuni onkin tässä vaiheessa täysin kokeiluluontoista. Tekemällähän oppii, eikö. Ainakin havut näyttävät vihreiltä vielä tänäkin kesänä.

Lisäksi korjasimme viime kesänä myös yhden olennaisen epäkohdan vanhempieni pihassa; siellä ei ollut kunnon kompostia ollenkaan. Teimme vanhoista lavoista sellaisen simppelin kehikon ja se onkin täyttynyt jo mukavaa vauhtia. Vuoden päästä varmaan saadaan ihanaa kompostimultaa. Ainakin matoja siellä riittää, todettiin, kun käytiin viime viikonloppuna möyhentelemässä. K.J oli myös aivan ihastunut madoista.

Kaiken touhuamisen keskellä ei näköjään tullut otettua viime kesänä puutarhasta juuri mitään kuvia. Täytyykin tarttua kameraan ensi viikonloppuna kun menemme taas sinne.

Pakko vielä mainita, että kelloköynnökset(varsinkin yksi todella nopea) ovat venähtäneet valtavasti. Tänään oli pakko viritellä kunnon tuet. Koitan laittaa huomenna kuvia.

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

poikkeus hyviä ohjelmia

Parina iltana olen istunut television ääressä, mikä on aika poikkeuksellista, koska yleensä sieltä ei todellakaan tule mitään katsomisen arvoista. Toissa iltana oli kakkosen ilmastonmuutosilta. Keskustelu lähetyksessä oli kyllä suurimmaksi osaksi raivostuttavaa, mutta kuitenkin mielenkiintoista. Uskomatonta oli minusta se kun studiossa olevilta kysyttiin kuinka monella on auto, ja kuinka moni olisi valmis luopumaan autostaan. Lähes kaikilla oli, ja kukaan ei ollut valmis luopumaan. Kaupunkiautoilun hiljaisena vastustajana en pysty käsittämään ihmisten asenteita! Kukaan ei edes tuonut esiin, että voisi olla valmis luopumaan jos esim. joukkoliikennettä kehitetään. Kansanedustaja Hanna-Leena Hemming selitti jotain siitä kuinka hän valitsee mieluummin auton ja puoli tuntia enemmän aikaa kotona lasten kanssa. Puoli tuntia! Siitäkö kaikki on kiinni. Kyllä ihminen on sitten itsekäs otus.

Hjalliksella oli samantapainen järjenjuoksu; hän kuvaili mahdottomana tilannetta jossa joutuisi viemään lapset hoitoon pyörällä, ja kulkemaan sen jälkeen töihin julkisilla. Kuulostaapa todella liikaa vaaditulta. Itse olen tehnyt niin jo muutaman vuoden, eikä ole ollut ongelmia. Itseasiassa vien lapsen hoitoon kävellen, mikä on vielä hitaampaa kuin pyöräily.

Kaikkein raivostuttavinta oli, että Mauri Pekkarisen annettiin olla kokoajan äänessä. Mikä ilmastonmuutos-asiantuntija hänkin muka on. Hyvä puhumaan tietysti, mutta oli paikalla muitakin hyviä puhujia. Ja vaikka Pekkarisella saattaakin olla paljon tietoa, niin kyllä hänkin osaa taidokkaasti suodattaa tiedon kerrottavaksi omassa näkökulmassaan. Pekkarinen pääsi Jyrki Kataisen rinnalle inhokki-listalleni.

Keskustelun tulos oli aika laiha; kaikkien mielestä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi pitää tehdä jotain, mutta kukaan ei ole valmis henkilökohtaisesti tekemään mitään.

Eilen taas tuli Punaisessa langassa Osmo Soininvaaran haastattelu. Osmosta on tullut politiikasta vetäytymisen jälkeen mukava satusetä, jota jaksaa nykyisin kuunnellakin. On tärkeää että löytyy tällaisia asiantuntevia arvostelijoita, jotka uskaltavat sanoa asioita ääneen, mutta eivät kiihkoile.

Pitäisi hankkia se Osmon kirja käsiin, mutta ei vaan nyt ole pahemmin aikaa lueskella. Kevään viimeiset palautukset lähestyvät kovaa. Kaksi päivää meni taas osittain hukkaan kun taistelin oikuttelevan Cadin kanssa. Plaah.

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

K.J oppii minän

Kuulin tänään ensimmäisiä kertoja K.J:n puhuvan itsestään yksikön ensimmäisessä persoonassa. Se kuulostaa huippu itsenäiseltä. Istuin pojan edessä, ja K.J komensi "pois tieltä, K.J kattoo", mutta lisäsi sitten vielä päättäväisesti "mä!". Muutenkin viikonlopun aikana jätkä on taas oppinut ihan hurjasti uusia juttuja, mm. sylkäisemään vedet hampaita pestessä(olen yrittänyt opettaa sitä pitkään, mutta oppi kertaheitolla, kun näki miten siskoni tekee). Kaiken se tekee perässä, ja toteaa "K.J matkii".

lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

kaunis päivä

Kauniin päivän kunniaksi olemme puuhastelleet koko päivän ulkona. Kiistaa on tullut "vain" seuraavista asioista;
-kannattaako sängyn osat maalata maaliruiskulla vai pensselillä(maalia menee ruiskulla paljon hukkaan)
-saako juhannusruusun leikata matalaksi(tein sen jo muutama viikko sitten, mutta ilmeisesti se oli vähän huono juttu)
-saako ylisuureksi kasvaneen jasmikkeen leikata matalaksi kerralla, vai kannattaako nuorentaa harventamalla(päädyimme onneksi harventamaan, pensaasta tuli hieno)
-pitääkö sipulikasvit istuttaa kivasti riveihin ja kaariin sinne tänne, vai valtaviksi näyttäviksi ryhmiksi(tästä olemme äitini kanssa jyrkästi erimieltä, kannatan ehdottomasti komeita ryhmiä)

Daalian mukulat työntävät jo versoja purkista ja kelloköynnökset kasvavat iloisesti. Siitä ei voi kukaan olla eri mieltä.

perjantaina, huhtikuuta 13, 2007

Muumeista meni maku

Miksi mäkkärin pitää pistää rasvaiset sormensa joka paikkaan. Onko se Toven veljentytär vaan rahanhimoinen akka, jota ei ollenkaan kiinnosta millaisen ideologian takana muumit seisovat. Mäkkäristä on mennyt maku jo aikoja sitten, nyt meni sitten muumeistakin. Harmi että K.J niin tykkää noista hahmoista, onneksi ei vielä osaa pyytää mäkkäriin. Muumit pois mäkkäristä!

Meidän suosikki onkin myyrä, vaikka mistä tietää onko sekin jo ollut mäkkärin mainoksissa Tsekeissä.

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

taimitulva



Olen vielä vähän amatööri näissä viljely puuhissa. Kylväessäni koko siemenpussien sisällöt useasta kesäkukkalajista, minulla on nyt taimia tuhoton määrä. Kaikki taimet pitäisi vielä koulia omiin ruukkuihinsa kasvamaan. Mistä saan sellaisen määrän ruukkuja, ja mistä saan kasvihuoneen? Ikkunalaudat ovat jo täynnä. Eihän noita pieniä suloisia taimia voi roskiinkaan heittää, kasvun ihme on niin suloinen!

Ensi vuonna tiedän että siemenistä voi kylvää osan, ja loput voi säästää seuraavaksi kerraksi.

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

blogin nimestä ja kamalasta mainoksesta

Tarkoitukseni oli että en kirjoittele tänne mitään pitkiä juttuja, koska A) ei ole aikaa ja B) en itsekään jaksa lukea pitkiä kirjoituksia ruudulta. Ensimmäisen kirjoituksen perusteella jutuista tulee kuitenkin liian pitkiä. Yritän tsempata.

Blogin nimen keksin jo silloin vuosi sitten kun julkaisin tämän, mutta en alkanutkaan kirjoittaa. Nimi tulee siitä että aina pojan iltapuuron jälkeen on joskus hetki aikaa miettiä ja tehdä omia juttuja. Yleensä ne jutut kyllä liittyy kouluun, mutta joskus voisi kai iltapuuron jälkeen myös blogata. Jos en löydä kesäksi töitä, niin on vähän enemmänkin aikaa blogata.


Expertin mainos on ihan järkky! Näin sen, tai ne, äsken ekaa kertaa ja kyllä pistää vihaksi tuollainen. Mainoksessa siis suoraan sanoen hehkutetaan sitä kuinka halvalla tuotteet onnistutaan saamaan matalan palkkatason maista. Seuraavaksi olisi voitu näyttää kuvaa köyhästä perheestä joka tekee 12 tunnin päiviä tehtaassa. Mainoksessa tietysti leikitellään oikeastaan karulla totuudella, mutta onko se, että toiset raatavat nälkäpalkalla, jotta länsimaissa saadaan halpoja kameroita, positiivinen asia, jolla voidaan mainostaa? Ei minun mielestäni todellakaan. Onneksi ei olla ostettu mitään Expertiltä, eikä tulla kyllä ostamaankaan.
Loin tämän blogin itselleni jo noin vuosi siten. Jotenkin unohdin koko jutun eikä tullut sitten kirjoitettua. Välillä kuitenkin tuntuu, että on asioita joista pitäisi kirjoittaa, ihan huvin vuoksi. Kun kerran kirjoittaa, niin olisi ihan kiva, jos joku niitä juttuja lukisikin. Katsotaan eksyykö tänne koskaan kukaan. Kirjoitan siis itselleni, mutta myös muille. Ehkä toivoisin joskus heräävän keskusteluakin.

Mistä aloittaisin. Näin aluksi irtoaisi sata aihetta mistä voisin kertoa. Aluksi voisin tietysti esitellä itseni. Olen siis 23 opiskeleva äiti, jonka elämä on ehkä keskivertoa kiireisempää, joka yrittää suorittaa opintonsa määrätyssä tahdissa ja olla mahdollisimman hyvä äiti. Asun Espoossa ihanassa kolmiossamme(rakastan meidän kotia) pojan(K.J) ja avomiehen kanssa(josta käytän tästä eteenpäin nimeä Piku). Niin ja koiran; Manu on maan mainioin chihuahua, perheenjäsen, jolle meillä ikäväkyllä ei aina ole tarpeeksi aikaa. Ollaan ehkä jollain mittapuulla aika erikoinen perhe. Välillä ollaan tosi onnellisia, mutta välillä tuntuu, että haluaisi vaan juosta pois. Opiskelu, kodin ja äidin tehtävien hoitaminen ei ole aina ihan helppoa, varsinkin kun mies tekee yrittäjänä usein pitkiä päiviä, eikä juurikaan osallistu kotitöihin. K.J on päivähoidossa.

Kesätöitä pitäisi jostain hankkia. Tämä on vähän ristiriitainen juttu, koska toisaalta haluaisin olla kesän K.J :n kanssa ja pitää vähän ansaittua lomaa. Toisaalta mulla ei olisi silloin mitään tuloja kolmeen kuukauteen, joten se olisi vähän vaikeaa. Kyllä me toimeen tultaisiin, mutta on rasittavaa pyytää kokoajan Pikulta rahaa kaikkiin menoihin. Teen jo sitä kuitenkin kokoajan, koska opintotuki ei luonnollisesti riitä mihinkään. Pikun mielestä on ajan hukkaa jos nuori ihminen "makaa" kolme kuukautta kotona. Yritin selittää että se ei todellakaan ole ajan hukkaa jos olen K.J:n kanssa, toiset äidit on kotona monta vuotta pienen lapsen kanssa. Ei se oikein tainnu ymmärtää.

Tärkeintä työpaikan saamisessa olisi mun mielestä se, että saisi kokemusta, mutta jos en kuitenkaan saa vielä oman alan töitä, niin silloin sitäkään hyötyä ei ole. En kyllä enää menee mihinkään kaupan kassalle, ei sillä että se olisi jotenkin huono työ, mutta minusta siitä saatu taloudellinen hyöty ei ole riittävä suhteessa menetettyyn lomaan. Heh. Yritän siis vaan päästä helpolla vai, ja elää miehen siivellä? Saattaa olla, mutta olen kyllä sen ansainnut.

Olen kyllä yrittänyt etsiä töitä; lähetin helmikuussa hakemuksen varmaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin pääkaupunkiseudulla, mutta tuloksetta. Ei ne ota vielä toisen vuosikurssin opiskelijaa. Suurin osa sentään vastasi jotain tyyliin "meillä ei nyt ole tarvetta, mutta säilytämme yhteystietosi". Jes. Hain myös muutamaan puutarhamyymälään. Siitäkin työstä olisi hyötyä, kun oppisi tuntemaan kasveja, mutta niissä olisi pitänyt aloittaa jo tässä kuussa, kun on sesonki, ja minä olen kiinni koulussa toukokuun loppuun saakka. Puutarhamyymälät piti olla mun vara suunnitelma, "varma nakki", jos ei mihinkään muualle pääse. Ei sen ihan näin pitänyt mennä.

Mitä nyt sitten teen? En tiedä. En tiedä mihin voisin enää hakea. Lähetin epätoivoissani hakemukset pariin toimistotyöntekijän/sihteerin paikkaan, mutta tuskin niistä kuuluu mitään. Eikä nekään olisi edes omaa alaa. Plaah. Olen ainakin yrittänyt, vakuuttelen itselleni.