mullassa möyrimistä

Koko viikonloppu meni puutarhassa puuhastellessa vanhempieni luona. Hyvä kun kerkesin välillä käydä sisällä syömässä, kun oli niiiin paljon tekemistä. Kaikki muut valittivat kun on niin kylmä sää, mutta itselläni oli kokoajan kuuma kun kärräsin multaa ja kaivelin perennapenkkiä.

Sainpahan kyllä paljon aikaiseksikin; kaivoin valmiiksi viime syksynä suunnittelemani perennapenkin ja kärräsin siihen monta kuormallista multaa, istutin särkyneetsydämmet, liljat, kuunliljat ja jaoin tiheiksi kasvaneita perennamättäitä; ainakin kevätvuohenjuurta ja ukonhattuja, koulin tamia, kokosin köynnöksille kiipeilykehikot, ja istutin kaksi visakoivua. Aivan, unohdinkin kertoa, että ostin puutarhamessuilta myös kaksi visakoivun pientä siementainta. Ajatus lähti jo viime syksynä, kun olin metsänhoitoleirillä, missä meille hehkutettiin visaa. Tuli mieleen että sitähän voisi kasvattaa itsekin. Toivon että puista tulee oikein kauniin käppyräisiä.

Harmi, että kamera unohtui taas kotiin, joten en saanut kuvattua puutarhaa taaskaan. Haluaisin kertoa uusista ideoistani, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Selkä ja hartiat ihan romuna lapioinnista ja huomenna kymmeneltä työhaastatteluun. Ja vappuaattokin taitaa olla!

kesätöitä metsästän, tahdon saada suuren(palkan)

Vihdoin alkaa töiden haku tuottaa tulosta. Jossain vaiheessa olin jo luovuttamassa. Tänään kävin yhdessä paikassa jo toistamiseen, kun mahd. työnantaja halusi tavata uudestaan. Sillä oli ilmeisesti taka-ajatuksena kysellä 3D-mallinnustaitojani, mutta sanoin etten voi luvata osaavani, koska vasta teen parhaillaan ekaa mallinnustyötä koulussa. Olisi ilmeisesti halunnut, että tavallaan opettaisin hänellekin 3D-juttuja. Kyseessä on siis viheralueiden suunnittelufirma. Aika ovelaa. Sama firma tekee myös viherrakennustöitä, joten sille puolelle nyt siis ilmeisesti pääsisin töihin. Melkein mieluummin menenkin ulkohommiin, kuin istun tunkkaisessa toimistossa koko kesän(se heidän toimistonsa tosiaan oli tunkkainen).

Olen kuitenkin menossa vielä ensi maanantaina yhteen mielenkiintoiseen paikkaan käymään, joten aion katsoa sen ensin. Sinne on kuulemma pyydetty kaksi haastatteluun. Kyseessä olisi jotain toimistohommia, mutta en vielä tarkalleen tiedä mitä. Palkka olisi hieman parempi, ja onhan nuo viherrakennushommat aika raskaita. Odotan innolla maanantaita.

messujen sipulisaldo

Tuli siis käytyä kevätpuutarhamessuilla sunnuntaina. Ehkä en olisikaan lähtenyt sinne, ainakaan innokkaan anoppini kanssa, jos olisin tajunnut kuinka paljon saa kulumaan rahaa sipuleihin ja mukuloihin. Anoppi hoki suurinpiirtein joka kojulla; "onkohan äidilläsi näitä, kyllä se varmaan tykkäisi". Ja itsekin osti vaikka mitä, vaikka en tiedä miten ne sen pieneen rivaripihaan edes mahtuu. Omaksi saldokseni tuli
- 15 kpl kotimaisia liljan sipuleita, kolmea väriä, muutaman lahjoitin anopille
- kuunliljojen juurakoita
- särkyneensydämmen juurakoita
- pari ihmekukan mukulaa
Ei kuulosta paljolta, mutta kun noita taimia kasvaa jo kamalasti, niin en tiedä mihin tämän kaiken kasvattamisen kanssa joudun. Toukokuuni tulee lisäksi olemaan älyttömän kiireinen, enkä ehdi välttämättä möyriä hirveästi mullassa.

En ole ikinä ennen tuollaisia sipuleita ja mukuloita ja mitälie edes käsitellyt, joten pitäisi myös ottaa selvää miten ne kuuluu istuttaa. Mitään ohjeita ei tullut mukana, kun messuilla noita myytiin irtotavarana. Etenkin nuo roikkojuuriset särkyneensydämmen juurakot epäilyttää; onkohan se varrentynkä tarkoitus jättää pintaan, ja levitetäänkö juuret istutuskuoppaan vai laitetaanko ne alaspäin? Ei mitään hajua. Nuo särkyneetsydämmet ovat muutenkin aika epämääräisiä, sain näet viimeiset reppanat laatikon pohjalta pilkkahintaan. Kuunliljat ovat pusseissa, enkä ole niitä vielä tutkinut taremmin, mutta kai siletäkin joku epämääräinen juurakko löytyy. Ensi viikonloppuna voisin istuttaa kaikki esikasvamaan ruukkuihin, niin kaiketi kannattaa tehdä. Jos vain löydän vanhempien luota tarpeeksi isoja ruukkuja.

Viikonloppuna olen myös menossa käymään mummolassa, ja mummon kesäasunnolla, missä on aina ollut paljon kukkaistutuksia, mutta mummo ei ole pariin vuoteen enää jaksanut niitä paljon hoitaa. Ennen en ole niistä ollut kovinkaan kiinnostunut, mutta nyt olen tietysti keksinyt että sieltähän voisi löytyä vaikka mitä, kun kaivelee penkkejä. Mummo myös osaa ehkä neuvoa noissa sipuli ja mukula asioissa, ja tietää varmasti yhtä ja toista perennojen jakamisesta. Nyt olen vasta tajunnut että mummon tietoja kannattaa käyttää hyväksi, hän on näet ollut aikoinaan puutarhalla töissä, ja ollut muutenkin aina suvun viherpeukalo. Kumma ettei oma äitini ole perinyt sitä asiaa ollenkaan.

Ahdistaa kun tekisi mieli puuhailla kasvien kanssa ja lukea puutarhakirjoja, mutta päivät on pakko istua koneella ja piirtää cadilla kevään viimeisiä harjoitustöitä. Todella puuduttavaa, mutta kyllä sitäkin on tietysti joskus opeteltava. Olen kyllä alkanut miettiä, että haluan tulevassa ammatissani tehdä muutakin kuin istua koneella. Haluan suunnitella, mutta olen myös tekijä.

opiskelijahinnat

Pakko kertoa, kun mulla oli tänään onnekas ostosreissu. Käväisin ohimennen yhdessä vaatekaupassa. Siellä oli sellainen ale, että sai puolet alennusta jo alennetuista hinnoista. No yleensä en vaivaudu edes tutkaileman tällaisia aletankoja, kun ei niistä kuitenkaan löydy mitään, ainakaan sopiaa kokoa. Nyt kuitenkin vilkaisin, kun tangossa oli niin mukavia kuoseja, ja mitä ihmettä, löysin viisi ihanaa puseroa omaa kokoa, ja vielä täydellisesti istuvia. Yhteensä maksoin niistä vähän alle 30e! No okei jostain H&M:stä saa varmaan aina tolla hinnalla, mutta noissa oli kaikissa normaalihinta 25-35e, ja kaksi puseroa oli puuvilla-silkki sekoitetta. Todella miellyttävä materiaali, nykyään sitä on jo niin mukavuuden haluinenkin. Kassalla totesin puoli-itsekseni että tulipa edullinen setti, ja myyjä vain nyrpisteli nenäänsä. Taisi tykätä, että meni liian halvalla. Oli kyllä opiskelijalle ihan sopivat hinnat, ja nyt on vapuksikin jotain päällepantavaa.

Nyt pakko mennä nukkumaan. Flunssa iski, mutta huomenna pitäis jaksaa muutamaksi tunniksi töihin ja sitten puutarhamessuille. Raportti messuilta myöhemmin.

mahtavaa kasvua

Taimia alkaa jo tosiaan olla kiitettävästi. Saa nähdä ehdinkö saada istutuspenkkejä tehtyä sitä mukaa kun taimet pitäisi saada maahan. Osa kylvöksistäni on kesäkukkia ja osa perennoja. Tässä listä mitä olen kylvänyt
- kelloköynnös(n. 8 köynnöstä, osan vein jo vanhempien luokse, yhden annoin anopille ja kolme kasvaa ikkunalaudalla)
- karpaattienkello
- kääpiösamettikukka
- purppurapipo
- isohelokki
- punakosmoskukka
- peikonkakkara
- mustasilmäsusanna
ja eilen laitoin viimeiset jotka aion esikasvattaa eli
- sinipellava ja
- japaninhumala

Aika kunnianhimoinen lista näin aloittelijalle, toivotaan että näistä tulee edes jotain. Suurin osa taimista menee siis vanhempieni puutarhaan. Pihan kunnostamiseen ei oikeastaan ole mitään budjettia, minkä vuoksi ajattelin että siemenistä saa kasveja edullisesti, kun vaan jaksaa nähdä vaivan. Mutta olenkin huomannut, että tämä kasvattaminen on älyttömän hauskaa. Tekee mieli koko ajan käydä katsomassa viljelyksiä ja kurkkimassa näkyykö jotain uutta. Ja usein näkyy. Toissapäivänä laitoin vielä basilikaakin, mikä on itänyt jo!

Kelloköynnökset ovat suurin ihmetyksen aiheeni. En ollut vielä ehtinyt miettiä niille kunnon kiipeilykehikoita, kun ne jo venähtivät yli kukkakepeistä. Pisin köynnös on varmaan kohta metrin. Eilen ostin sitten tarjoustalosta sellaisia "koristerisuja", jotka oli solmittu nippuihin. Purkasin niput ja niistä risuista sai tehtyä hienot tukikehikot. Olen aika ylpeä tästä luovasta ratkaisusta. Risuissa oli värivalikoimaakin, otin harmaita ja sinisiä. Olisi tietysti voinut hakea pajuja jostain pusikosta, mutta nämä on kyllä tyylikkäitä.

Myös jaksaa ihmetyttää kuinka nopeasti ne kietovat versonsa tukien ympäri. Laitoin tuet eilen illalla ja yhdessä yössä köynnös oli jo kieputtanut itsensä risujen ympäri. Mahtavaa.

ah ihana multa

Tämän kesän tavoitteenani on siis jatkaa viime kesänä aloittelemaani vanhempieni rapistumaan päässeen puutarhan/pihan kunnostamista. Tai ei tuo puutarha kai koskaan ole kovin loistokas ollutkaan, mutta nyt siitä olisi tarkoitus tehdä ihanan vehreä ja kukoistava. Kunnianhimoa ainakin riittää.

Kaikki alkoi siitä, kun olin viime kesän töissä viherrakennustöissä, ja siihen multaan jäi jotenkin koukkuun, niin että piti alkaa tonkimaan maata ja tasoittelemaan nurmikoita myös vapaa-ajalla. Ensimmäisillä palkkarahoillani siis tilasin kuorma-autollisen multaa vanhempieni pihaan. Ensimmäinen toimenpide puutarhassa oli keskellä nurmikkoa törröttävien vanhojen omenapuunkantojen poistaminen. Voin kertoa, että se oli kovaa työtä. Kantoja taisi olla yhteensä kolme, yksi oli onneksi jo vähän lahonnut, joten se lähti helpommin. Kaivoimme siis maan pois kantojen alta käsipelillä ja kiskoimme ne ylös. Yhdessä tarvittiin traktorin vetoapua.

Kantoprojektin lisäksi sain viime kesänä rakennettua tyylikkään havuistutuksen. No tyylikkyydestä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta olen siitä jokatapauksessa aika ylpeä, koska se ensimmäinen ikinä tekemäni istutus. Ei ollut mitään hajua mitkä kasvit paikalle oikeasti sopivat, eikä ole vieläkään, mutta touhuni onkin tässä vaiheessa täysin kokeiluluontoista. Tekemällähän oppii, eikö. Ainakin havut näyttävät vihreiltä vielä tänäkin kesänä.

Lisäksi korjasimme viime kesänä myös yhden olennaisen epäkohdan vanhempieni pihassa; siellä ei ollut kunnon kompostia ollenkaan. Teimme vanhoista lavoista sellaisen simppelin kehikon ja se onkin täyttynyt jo mukavaa vauhtia. Vuoden päästä varmaan saadaan ihanaa kompostimultaa. Ainakin matoja siellä riittää, todettiin, kun käytiin viime viikonloppuna möyhentelemässä. K.J oli myös aivan ihastunut madoista.

Kaiken touhuamisen keskellä ei näköjään tullut otettua viime kesänä puutarhasta juuri mitään kuvia. Täytyykin tarttua kameraan ensi viikonloppuna kun menemme taas sinne.

Pakko vielä mainita, että kelloköynnökset(varsinkin yksi todella nopea) ovat venähtäneet valtavasti. Tänään oli pakko viritellä kunnon tuet. Koitan laittaa huomenna kuvia.

poikkeus hyviä ohjelmia

Parina iltana olen istunut television ääressä, mikä on aika poikkeuksellista, koska yleensä sieltä ei todellakaan tule mitään katsomisen arvoista. Toissa iltana oli kakkosen ilmastonmuutosilta. Keskustelu lähetyksessä oli kyllä suurimmaksi osaksi raivostuttavaa, mutta kuitenkin mielenkiintoista. Uskomatonta oli minusta se kun studiossa olevilta kysyttiin kuinka monella on auto, ja kuinka moni olisi valmis luopumaan autostaan. Lähes kaikilla oli, ja kukaan ei ollut valmis luopumaan. Kaupunkiautoilun hiljaisena vastustajana en pysty käsittämään ihmisten asenteita! Kukaan ei edes tuonut esiin, että voisi olla valmis luopumaan jos esim. joukkoliikennettä kehitetään. Kansanedustaja Hanna-Leena Hemming selitti jotain siitä kuinka hän valitsee mieluummin auton ja puoli tuntia enemmän aikaa kotona lasten kanssa. Puoli tuntia! Siitäkö kaikki on kiinni. Kyllä ihminen on sitten itsekäs otus.

Hjalliksella oli samantapainen järjenjuoksu; hän kuvaili mahdottomana tilannetta jossa joutuisi viemään lapset hoitoon pyörällä, ja kulkemaan sen jälkeen töihin julkisilla. Kuulostaapa todella liikaa vaaditulta. Itse olen tehnyt niin jo muutaman vuoden, eikä ole ollut ongelmia. Itseasiassa vien lapsen hoitoon kävellen, mikä on vielä hitaampaa kuin pyöräily.

Kaikkein raivostuttavinta oli, että Mauri Pekkarisen annettiin olla kokoajan äänessä. Mikä ilmastonmuutos-asiantuntija hänkin muka on. Hyvä puhumaan tietysti, mutta oli paikalla muitakin hyviä puhujia. Ja vaikka Pekkarisella saattaakin olla paljon tietoa, niin kyllä hänkin osaa taidokkaasti suodattaa tiedon kerrottavaksi omassa näkökulmassaan. Pekkarinen pääsi Jyrki Kataisen rinnalle inhokki-listalleni.

Keskustelun tulos oli aika laiha; kaikkien mielestä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi pitää tehdä jotain, mutta kukaan ei ole valmis henkilökohtaisesti tekemään mitään.

Eilen taas tuli Punaisessa langassa Osmo Soininvaaran haastattelu. Osmosta on tullut politiikasta vetäytymisen jälkeen mukava satusetä, jota jaksaa nykyisin kuunnellakin. On tärkeää että löytyy tällaisia asiantuntevia arvostelijoita, jotka uskaltavat sanoa asioita ääneen, mutta eivät kiihkoile.

Pitäisi hankkia se Osmon kirja käsiin, mutta ei vaan nyt ole pahemmin aikaa lueskella. Kevään viimeiset palautukset lähestyvät kovaa. Kaksi päivää meni taas osittain hukkaan kun taistelin oikuttelevan Cadin kanssa. Plaah.

K.J oppii minän

Kuulin tänään ensimmäisiä kertoja K.J:n puhuvan itsestään yksikön ensimmäisessä persoonassa. Se kuulostaa huippu itsenäiseltä. Istuin pojan edessä, ja K.J komensi "pois tieltä, K.J kattoo", mutta lisäsi sitten vielä päättäväisesti "mä!". Muutenkin viikonlopun aikana jätkä on taas oppinut ihan hurjasti uusia juttuja, mm. sylkäisemään vedet hampaita pestessä(olen yrittänyt opettaa sitä pitkään, mutta oppi kertaheitolla, kun näki miten siskoni tekee). Kaiken se tekee perässä, ja toteaa "K.J matkii".

kaunis päivä

Kauniin päivän kunniaksi olemme puuhastelleet koko päivän ulkona. Kiistaa on tullut "vain" seuraavista asioista;
-kannattaako sängyn osat maalata maaliruiskulla vai pensselillä(maalia menee ruiskulla paljon hukkaan)
-saako juhannusruusun leikata matalaksi(tein sen jo muutama viikko sitten, mutta ilmeisesti se oli vähän huono juttu)
-saako ylisuureksi kasvaneen jasmikkeen leikata matalaksi kerralla, vai kannattaako nuorentaa harventamalla(päädyimme onneksi harventamaan, pensaasta tuli hieno)
-pitääkö sipulikasvit istuttaa kivasti riveihin ja kaariin sinne tänne, vai valtaviksi näyttäviksi ryhmiksi(tästä olemme äitini kanssa jyrkästi erimieltä, kannatan ehdottomasti komeita ryhmiä)

Daalian mukulat työntävät jo versoja purkista ja kelloköynnökset kasvavat iloisesti. Siitä ei voi kukaan olla eri mieltä.

Muumeista meni maku

Miksi mäkkärin pitää pistää rasvaiset sormensa joka paikkaan. Onko se Toven veljentytär vaan rahanhimoinen akka, jota ei ollenkaan kiinnosta millaisen ideologian takana muumit seisovat. Mäkkäristä on mennyt maku jo aikoja sitten, nyt meni sitten muumeistakin. Harmi että K.J niin tykkää noista hahmoista, onneksi ei vielä osaa pyytää mäkkäriin. Muumit pois mäkkäristä!

Meidän suosikki onkin myyrä, vaikka mistä tietää onko sekin jo ollut mäkkärin mainoksissa Tsekeissä.

taimitulva

Olen vielä vähän amatööri näissä viljely puuhissa. Kylväessäni koko siemenpussien sisällöt useasta kesäkukkalajista, minulla on nyt taimia tuhoton määrä. Kaikki taimet pitäisi vielä koulia omiin ruukkuihinsa kasvamaan. Mistä saan sellaisen määrän ruukkuja, ja mistä saan kasvihuoneen? Ikkunalaudat ovat jo täynnä. Eihän noita pieniä suloisia taimia voi roskiinkaan heittää, kasvun ihme on niin suloinen!

Ensi vuonna tiedän että siemenistä voi kylvää osan, ja loput voi säästää seuraavaksi kerraksi.

blogin nimestä ja kamalasta mainoksesta

Tarkoitukseni oli että en kirjoittele tänne mitään pitkiä juttuja, koska A) ei ole aikaa ja B) en itsekään jaksa lukea pitkiä kirjoituksia ruudulta. Ensimmäisen kirjoituksen perusteella jutuista tulee kuitenkin liian pitkiä. Yritän tsempata.

Blogin nimen keksin jo silloin vuosi sitten kun julkaisin tämän, mutta en alkanutkaan kirjoittaa. Nimi tulee siitä että aina pojan iltapuuron jälkeen on joskus hetki aikaa miettiä ja tehdä omia juttuja. Yleensä ne jutut kyllä liittyy kouluun, mutta joskus voisi kai iltapuuron jälkeen myös blogata. Jos en löydä kesäksi töitä, niin on vähän enemmänkin aikaa blogata.


Expertin mainos on ihan järkky! Näin sen, tai ne, äsken ekaa kertaa ja kyllä pistää vihaksi tuollainen. Mainoksessa siis suoraan sanoen hehkutetaan sitä kuinka halvalla tuotteet onnistutaan saamaan matalan palkkatason maista. Seuraavaksi olisi voitu näyttää kuvaa köyhästä perheestä joka tekee 12 tunnin päiviä tehtaassa. Mainoksessa tietysti leikitellään oikeastaan karulla totuudella, mutta onko se, että toiset raatavat nälkäpalkalla, jotta länsimaissa saadaan halpoja kameroita, positiivinen asia, jolla voidaan mainostaa? Ei minun mielestäni todellakaan. Onneksi ei olla ostettu mitään Expertiltä, eikä tulla kyllä ostamaankaan.

Loin tämän blogin itselleni jo noin vuosi siten. Jotenkin unohdin koko jutun eikä tullut sitten kirjoitettua. Välillä kuitenkin tuntuu, että on asioita joista pitäisi kirjoittaa, ihan huvin vuoksi. Kun kerran kirjoittaa, niin olisi ihan kiva, jos joku niitä juttuja lukisikin. Katsotaan eksyykö tänne koskaan kukaan. Kirjoitan siis itselleni, mutta myös muille. Ehkä toivoisin joskus heräävän keskusteluakin.

Mistä aloittaisin. Näin aluksi irtoaisi sata aihetta mistä voisin kertoa. Aluksi voisin tietysti esitellä itseni. Olen siis 23 opiskeleva äiti, jonka elämä on ehkä keskivertoa kiireisempää, joka yrittää suorittaa opintonsa määrätyssä tahdissa ja olla mahdollisimman hyvä äiti. Asun Espoossa ihanassa kolmiossamme(rakastan meidän kotia) pojan(K.J) ja avomiehen kanssa(josta käytän tästä eteenpäin nimeä Piku). Niin ja koiran; Manu on maan mainioin chihuahua, perheenjäsen, jolle meillä ikäväkyllä ei aina ole tarpeeksi aikaa. Ollaan ehkä jollain mittapuulla aika erikoinen perhe. Välillä ollaan tosi onnellisia, mutta välillä tuntuu, että haluaisi vaan juosta pois. Opiskelu, kodin ja äidin tehtävien hoitaminen ei ole aina ihan helppoa, varsinkin kun mies tekee yrittäjänä usein pitkiä päiviä, eikä juurikaan osallistu kotitöihin. K.J on päivähoidossa.

Kesätöitä pitäisi jostain hankkia. Tämä on vähän ristiriitainen juttu, koska toisaalta haluaisin olla kesän K.J :n kanssa ja pitää vähän ansaittua lomaa. Toisaalta mulla ei olisi silloin mitään tuloja kolmeen kuukauteen, joten se olisi vähän vaikeaa. Kyllä me toimeen tultaisiin, mutta on rasittavaa pyytää kokoajan Pikulta rahaa kaikkiin menoihin. Teen jo sitä kuitenkin kokoajan, koska opintotuki ei luonnollisesti riitä mihinkään. Pikun mielestä on ajan hukkaa jos nuori ihminen "makaa" kolme kuukautta kotona. Yritin selittää että se ei todellakaan ole ajan hukkaa jos olen K.J:n kanssa, toiset äidit on kotona monta vuotta pienen lapsen kanssa. Ei se oikein tainnu ymmärtää.

Tärkeintä työpaikan saamisessa olisi mun mielestä se, että saisi kokemusta, mutta jos en kuitenkaan saa vielä oman alan töitä, niin silloin sitäkään hyötyä ei ole. En kyllä enää menee mihinkään kaupan kassalle, ei sillä että se olisi jotenkin huono työ, mutta minusta siitä saatu taloudellinen hyöty ei ole riittävä suhteessa menetettyyn lomaan. Heh. Yritän siis vaan päästä helpolla vai, ja elää miehen siivellä? Saattaa olla, mutta olen kyllä sen ansainnut.

Olen kyllä yrittänyt etsiä töitä; lähetin helmikuussa hakemuksen varmaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin pääkaupunkiseudulla, mutta tuloksetta. Ei ne ota vielä toisen vuosikurssin opiskelijaa. Suurin osa sentään vastasi jotain tyyliin "meillä ei nyt ole tarvetta, mutta säilytämme yhteystietosi". Jes. Hain myös muutamaan puutarhamyymälään. Siitäkin työstä olisi hyötyä, kun oppisi tuntemaan kasveja, mutta niissä olisi pitänyt aloittaa jo tässä kuussa, kun on sesonki, ja minä olen kiinni koulussa toukokuun loppuun saakka. Puutarhamyymälät piti olla mun vara suunnitelma, "varma nakki", jos ei mihinkään muualle pääse. Ei sen ihan näin pitänyt mennä.

Mitä nyt sitten teen? En tiedä. En tiedä mihin voisin enää hakea. Lähetin epätoivoissani hakemukset pariin toimistotyöntekijän/sihteerin paikkaan, mutta tuskin niistä kuuluu mitään. Eikä nekään olisi edes omaa alaa. Plaah. Olen ainakin yrittänyt, vakuuttelen itselleni.