kasveja korkeasaaressa

Tänään lähdettiin korkeasaareen K.J:n ja pikkusiskoni kanssa. Siskoni lähti katsomaan eläimiä, itse tutkin ja kuvasin kasveja ja istutuksia ja K.J taisi olla kaikkein kiinnostunein mönkijöistä joilla työntekijät ajelivat saarella. Ihan mukava reissu, kun ei ollut tullut käytyä itse varmaan lähes kymmeneen vuoteen. Olihan siellä ihan hauskoja elukoitakin, vaikka eihän niitä läheskään kaikkia ikinä näe, kun makoilevat vaan piilossa. Olin oikeastaan ajatellut tälle päivälle jotain puisto ressua, sillä tavoitteenani on tänä kesänä ehtiä tutkimaan vähän helsingin puistoja ja samalla kuvata ja opetella kasveja. Korkesaari kuitenkin korvasi puistoreissun hyvin sillä siellähän olikin yllättävän monipuolisesti istutettua kasvillisuutta ja vieläpä kylttejä penkeissä lajitunnistuksen avuksi. Otin paljon kuvia, sekä kasveista, että eläimistä. Uuden Ixuksen kanssa kuvaaminen on kyllä kivaa.

Nyt ollaankin sitten taas vanhempieni luona ja puutarhassa riittäisi taas huomenna puuhaa. Tällä hetkellä kyllä väsyttää sen verran, että en jaksa miettiä mitä huomenna tekisi. Jostain syystä mulla on sitäpaitsi oikean käden ranne kipeä, tuntuu kuin se olisi jotenkin rasittunut. Hassua koska tein melkein koko viikon töitä koneella, sitä en olisi ihmetellyt jos pihahommista tulisi joku rasitusvamma. Voi olla että huominen meneekin sitten tulevien projektien suunnitteluun, ja kuvaamiseen. Periaatteessa pitäisikin saada aikaiseksi jonkunlainen luonnosmainen piirustus tästä pihasta, jotta voisi vähän paremmin suunnitella. Nyt kun olen joutunut töissä opettelemaan vectorworksin käyttöä, niin sillä olisi kiva piirtää kuva pihasta, jos vain ehtisi. Se olisi hyvää harjoitusta ohjelman käyttöönkin.

K.J:n hoitajakin jäi nyt sitten kuukauden kesälomalle, joten äitini ja siskoni saavat tehtävää pariksi viikoksi. Itse pidän lomaa vasta heinäkuun lopulla. Alkuviikoksi K.J jää varmaankin tänne, joten ollaan pikun kanssa ainakin muutama ilta kahestaan kotona. Friikki ajatus. Mietin jo mitä sitä muka tekisi iltaisin ilman K.J:tä.

uusia haasteita ja parvekkeen ihastelua

Nyt vihdoin vähän kuulumisia. Olen tänään aamupäivän kotona kun K.J on kipeänä. Osui kyllä vähän huonoon saumaan, koska pääsin juuri tällä viikolla vihdoin toimiston puolelle töihin, ja nyt pitäisi pystyä osoittamaan, että minusta on siellä jotain hyötyä. Pari päivää olen saanut korjailla edellisen harjoittelijan tekemää pihasuunnitelmaa, ja onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin, vaikka samalla opettelin aivan uuden ohjelman käyttöä. Menen kyllä tänäänkin vielä iltapäiväksi töihin, kunhan piku tulee kotiin hoitamaan poikaa. Jännittää mitkä haasteet tänään odottavat.

Parvekkeella on tätänykyä ihanan rehevää; peikonkakkarat kukkivat, kelloköynnökset kiipeilevät katossa ja ihmekukkakin valmistelee hyvää vauhtia nuppujaan. En ole kyllä ehtinyt parvekkeella yhtään viettämään aikaa, mikä on sääli, nyt kun siellä olisi nättiä, mutta saan kyllä nautintoa siitäkin kun voin päivittäin käydä katsomassa mitä siellä tapahtuu ja hoitaa kasveja.

Kelloköynnöksen lehdet ovat muuten alkaneet punertua, mistähän se voisi johtua? Olisikohan joku ravinnepuutos. On niin vaikea arvioida paljonko ne tarvitsevat lannoitusta. Jostain luin että kelloköynnös ei oikein kuki jos saa liikaa.

Vanhempieni puutarhassa perennapenkkini myös rehevöivät. Siellä olisi taas niiiin paljon tekemistä, mutta en millään ehdi kaikkea viikonloppuisin. Viime viikonloppuna istutin tuohituomen(en muistanut ottaa kuvaa vielä). Taimi oli 2,5 metrinen, vaikka olin tilannut puolitoistametrisen! Se olikin sitten hauska kuljettaa henkilöautossa Espoosta Nurmijärvelle, varsinkin kun autossa oli puun lisäksi 5 henkeä. No saimme sen onneksi onnellisesti perille, ja se on oikein komea havupenkin reunassa.

Toissa viikonloppuna pääsin myös vihdoin käymään mummoni mökkipuutarhassa, joka on ollut aiemmin oikein komea, mutta nykyisin mummo ei enää jaksa sitä hoitaa. Kitkin vähän ruohojen valtamia penkkejä hänen mielikseen ja pelastin sieltä alkuja vanhempieni puutarhaan. Mukaan tuli ainakin hopeahärkkiä, kuunliljaa, patjarikkoa(luulisin), maksaruohoa ja mitäs ne kivikkokasvit ovatkaan jotka ovat ruusukkeen muotoisia? Ne muuten kasvavat ja leviävät uskomattoman hyvin aivan kuivassa paikassa räystään alla.

Alla vielä kuva penkistä, josta löytyy myös muutama kuva aiempaa keväältä. Hauskaa vertailla mikä muutos on tapahtunut ihan muutamissa viikoissa. Penkistä nousee vauhdilla ainakin liljoja, gladioluksia ja harjaneilikoita. Vuohenjuuri on jo kukkinut ja särkynyt sydän kukkii parhaillaan. Luumupuu on edelleen erittäin kaunis.

kasvun voima

(juttu kirjoitettu 26.7.07 maisema-arkkitehtiopiskelijoiden kerhon lehteen)

Kevät on jo pitkällä ja valoa tulvii ikkunoista, kun on aika kaivaa ruukut ja mullat esiin ja pohtia mitä tänä vuonna kasvattaisi. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Basilikaa tietenkin, se viihtyy niin hyvin sisälläkin. Ainakin kahta erilaista, myös punalehtistä voisi kokeilla. Sitruunamelissa oli hyvä viime vuonna, mutta meirami ei oikein jaksanut innostaa. Se yrteistä. Parvekkeelle pitää saada väriä, ja haaveilen myös köynnöksistä. Budjetti ei kuitenkaan anna periksi, eivätkä kauppojen kesäkukat muutenkaan herätä ihastusta.

Selailen siemenkauppojen sivustoja ja tutkin pussukoita marketeissa. Löytyy vaikka mitä. Hullut ihmiset maksavat liikoja kasvihuonekukista, kun pikkurahalla saa koko pussillisen siemeniä. Innostun ja vähitellen kertyy vaikka mitä. Perennoista löytyy kiinnostavia lajeja, niitä voisi kasvattaa vanhempien puutarhaan. Messuilla innnostun vielä sipuleista ja mukuloistakin. Tuttava lahjoittaa itse puutarhastaan keräämiään siemeniä. Ikkunalaudat muuttuvat vähitellen viljelyksiksi.

Kiireisen päivän jälkeen tulen kotiin ja riennän tarkistamaan joko versoaa. Muutamassa päivässä alkaa näkyä vihreää. Ensimmäisinä ehtivät kelloköynnös ja punakosmoskukka, niitä seuraa basilika, peikonkakkara ja moni muu. Pienistä siemenistä nousee vauhdilla elinvoimaisia taimia, toisista hitaammin ja toisista nopeammin. Kasvun seuraaminen on ihmeellistä ja siitä saa voimia. Viljelyksien kastelu ja taimien koulinta tarjoaa mukavaa puuhastelua, missä saa ajatukset pois kiireistä.

Ahneuksissani kylvin ensimmäisiä lajeja koko pussillisen, kunnes tajusin että jos kaikki itävät tarvitsen kohta hehtaarin kasvihuoneen. Osa on pakko harventaa, mutta tuntuu ilkeältä nyppiä eläviä alkuja mullasta. Säästän mahdollisimman paljon ja jaan myöhemmin taimia tutuille ja ystäville.

Kasvattaminen on niin palkitsevaa, että innostun tutkimaan muutenkin kasvien lisäystapoja. Mitä kaikkea sitä voisikaan kasvattaa itse ja miten. Lainaan kirjastosta erilaisia opuksia ja löydän netistä pari mielenkiintoista puutarha-blogia. Tutustun samalla uusiin lajeihin, ja löydän ideoita koulussa työn alla olevaan istutussuunnitelmaan. Nyt haluan tietää kasveista kaiken, ja tiedonjano vain kasvaa juodessa.

Parveke on kasvihuoneena ja vihertyy päivä päivältä. Ruukkuja on kymmenittäin, vaikka joka viikonloppu kuljetan taimia vanhempien luokse. Siellä ne eivät kuitenkaan kasva yhtä hyvin, mistä päättelen, että niille ei jutella tarpeeksi. Kelloköynnös on aivan mahdoton ja kasvaa kymmenen senttiä päivässä. On vasta toukokuu ja parveke alkaa jo muutttua trooppiseksi puutarhaksi.

Perennat ovat kohta valmiita istutettavaksi maahan. Niille on ensin perustettava uusia kukkapenkkejä, minkä vuoksi heilun lapion varressa kaikki viikonloput. Samalla kiinnostun puutarhasta ennestään löytyvistä kasveista ja opin yhtä ja toista puutarhanhoidosta. Tajuan että siemenien lisäksi myös hyvä multa on ihmeellinen asia. Puutahaprojekti laajenee hyvää vauhtia. Tasoitan nurmikkoa, kanttaan käytävät, siistin vanhat omenapuut, suunnittelen kivikkoryhmän ja mummolle ruusutarhan, rakennan kompostin jne. Tekemistä riittää kesäiltoina puoleenyöhön.

Siemenistä lähti siis taimien lisäksi kasvamaan valtava inspiraatio, jonka myötä sain uuden harrastuksen, sekä halun oppia mahdollisimman paljon kasveista ja niiden luonteista. Lisäksi olen löytänyt oman luovuuden lähteeni puutarhasta, ja kehotan kaikkia sitä vielä etsiviä kaivamaan mullan alta. Saattaa kyllä olla että sieltä löytyy pelkkiä lieroja.

juhannus fiiliksiä

Palailen tänne pikkuhiljaa. Toukokuun Espanjan reissun jälkeen on ollut niin uskomattoman kiireistä, etten ole ehtinyt juurikaan koneella istua; viimeiset kouluduunit, töiden alku ja loputtomat puutarhatyöt ovat vieneet kaiken liikenevän ajan. Nyt alkaa hkä snadisti helpottaa. Tai en tiiä, mutta uuteen työpaikkaankin on ehtinyt jo sen verran tottua, ettei ainakaan sitä tarvitse enää stressata.

Yllä kuva juhannusaatolta, jota vietimme vanhempieni luona pienellä kaveriporukalla. Oli
vaikeaa pitäytyä irti puutarhahommista, mutta onnistuin siinä melko hyvin pari päivää. Oli hauskaa nähdä paljon ihmisä käyttämässä puutarhaa ja viihtymässä siellä. Istutukset joutuivat tosin vähän tulilinjalle, kun pelailtiin krokettia. Iltaaurinko loi mahtavia varjoja nurmikolle.