Pyykkipoikia ja oikeita poikia

Olen maalannut urakalla pyykkipoikia. Ei kuulosta kovin järkevältä. Ajattelin virittää KJn huoneeseen narun, johon voi sitten värikkäillä pyykkipojilla ripustaa piirustuksia yms. vaihtuvaan näyttelyyn.

Pojat söpöilee. Vauva sai lahjaksi lohikäärmeen ja pitihän hänet sitten pukea samoihin väreihin uuden kaverin kanssa.

***

Tänään olen myös kuluttanut aikaa tutustumalla geokätköilyn saloihin. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut aiheesta, mutta en ole tullut perehtyneeksi siihen paremmin. Rekisteröidyin kätköilijäksi ja nyt pitää vain hankkia GPS-laite että pääsee alkuun. Ihan meidän läheltäkin näyttää löytyvän muutama kätkö... jännää!

Postia ja puuhastelua

Sain postissa Irinalta vaihdossa muutaman akileijan siemenen, sekä kaksi siementainta lajikkeesta jota himoitsin. Taimet olivat ainakin selvinneet postissa hengissä, mutta saa nähdä jaksavatko kasvaa, vai ovatko paleltuneet matkalla. Jännittävää seurata.

Tämän päiväinen työmaa. Kylvöpuuhien ohella maistui kuppi teetä ja vähän kakkua. Tuloksena oli multaa ja murusia pitkin olohuonetta, sekä ikkunalaudallinen kylvöksiä, joita voi nyt alkaa vahtaamaan silmä kovana. Ja tietysti niille pitää myös jutella, jotta alkavat itää:)

***

Ja vielä tulppaaneista. Omani ovat jo kuihtuneet, mutta en ole raaskinut heittää niitä pois. Ovat oikeastaan ihan kivan näköisiä näinkin. Miksiköhän eivät ole varistaneet terälehtiään?

Kenkämania

Olen kärsinyt varpaiden palelusta tarpeekseni, ja päätin hankkia oikeat huopikkaat. Ihan aidot kotimaiset Lahtiset löytyivät Helsingistä Kankurin Tuvasta. Alkuperäisessä mallissa oli minulle vähän turhan pitkät ja leveät varret, kun tällainen lyhyt ja kapeasäärinen olen. Mutta tämä city-huopikas on aivan ihana ja söpö. Olen rakastunut:) Nyt voi toivoa että pakkaskelit jatkuvat vielä vähän aikaa, että pääsen huopikkailla hankeen narskuttelemaan.

Märkien kelien varalta investoin myös Lacosten mustiin kumisaappaisiin. Ne ovat kaupunkikäyttöön, puutarhasaappaat ovat sitten erikseen. Kevään loskasäihinkin on nyt siis varauduttu.

***

Ja nyt jatkamaan eilen keskenjääneitä kylvöpuuhia...

valmisteluja

Kevääseen on tietenkin pitänyt valmistautua haalimalla laatikollinen kaikenlaisia siemeniä. Iso osa on tänä vuonna tulevan hyötytarhan kasveja. Sen suhteen suunnitelmat ovat jo aika pitkällä, niistä lisää myöhemmin.

Tietenkin laatikosta löytyy myös monenlaista perennaa ja muutamia kesäkukkiakin.

Kaikki välineet ovat valmiina ensimmäisiä kylvöjä varten. Pitää vain odotella että parvekkeelta nostettu multapussi sulaa, joten jatkan tästä huomenna. Pitää myös hankkia vedenpitävä tussi, jolla saa kylvökset merkittyä.

Tänään löysin sattumalta kivoja peltisiä kylvölaatikoita erään kukkakaupan poistoalesta. Niihin täytyy kyllä laittaa vielä muovi sisälle, mutta nämä ratkaisevat ainakin hetkeksi sen ongelman, että ikkunalaudoille tahtoo keväällä kertyä jos jonkinlaista purnukkaa. Siis hetkeksi, koska ei niihin taida kaikki kylvöt lopulta mahtua...


Mullan osto reissulla tarttui mukaan myös kauniin sävyisiä koristekiviä, joita KJ luuli tietenkin heti suklaiksi, ja kysyi saako niitä laittaa suuhun.

Parvekkeella ei ole vielä elämää, mutta valoa alkaa riittää pikkuhiljaa.

Kevätpuhteita ja tekstiilejä

Auringonpaiste todella piristää ja saa kaiken näyttämään raikkaammalta. Pölyn se saa tietysti myös näkyviin, joten olenkin heiluttanut rättiä urakalla. Ikkunat kaipaisi todella pesua, mutta pitää odotella leudompia säitä.


Tulppaaniaika ja moni onkin kuvannut niitä blogiinsa. Teinpä minäkin siis niin. Nämä sain ystävältä viikonloppuna ja ovathan ne kauniita. Antavat toivoa keväästä näiden pakkasten keskellä.

Ostan hyvin harvoin kankaita, koska en juurikaan ompele mitään. Enhän omista edes ompelukonetta. Tällainen kangaspala kuitenkin tarttui mukaani Eurokankaasta. Ihastuin siihen niin, että pakko tehdä jotain. Mitähän tästä keksisi? Vanhempien luona voin kyllä käyttää ompelukonetta, mutta ehkä tätä voisi säästää johonkin askartelukäyttöön. Vaikka päällystää jonkin luonnoskirjan tai tehdä kortteja.

Löysin myös vaatehuonetta siivotessani unohtuneen vanhan virkatun vauvan peiton. Pesin sen ja ihastuin. Se sopii täydellisesti torkkupeitoksi vauvan riippukeinuun.

Anttilassa kävin ihan muilla asioilla, mutta en voinut olla ostamatta Espritin tyynynpäällisiä kun ne oli alennettu puoleen hintaan. Kankaat ovat todella laadukkaan tuntuisia ja värit sopivat olevien tyynyjen(kuviolliset) kanssa. Tyynyillä saa kivasti uutta ilmettä olohuoneeseen.

Ja seuraavaksi lupaan postailla kylvöjuttuja. Puutarha jää muuten tässä blogissa ihan sivurooliin. No, sattuneesta syystä on ollut vähän muutakin mielessä...

Pieni ihme

Päivät kuluvat nopeasti pikkumiestä hoidellessa, vaikka hän tietysti nukkuukin suuren osan päivästä. Itse en ole malttanut mennä päiväunille, vaikka se olisi tarpeen. Päivällä jaksaa hyvin, mutta iltaisin olen niin väsynyt, että en meinaa jaksaa touhuta KJn kanssa.

Vauvan varpaat ovat aivan uskomattoman hassut ja suloiset. Hän on perinyt minun harottavan pikkuvarpaani.

Tällä viikolla on päästy jo kokeilemaan ulkoiluakin. Hän suhtautui rauhallisesti, vaikka itse huolehdin koko ajan onko liian kuuma tai kylmä. Uudet, käytettynä hankitut, vaunut tuntuvat hyviltä. Esikoisen kärryt olin jo ehtinyt lahjoittaa kirpputorille.

Treenit mustikoissa. Hän ei todellakaan tunnu eikä näytä kahden viikon ikäiseltä. Esikoinen oli tämän kokoinen noin 6-7 viikkoisena. Vauva painaa nyt 4,7 kg.

Kortit ovat mukavia muistoja, jotka voi säilöä vaikka vauvakirjan väliin.

Terillä

Viikonloppuna oli aivan loistava ulkoilusää. Pääsin vihdoin itsekin kokeilemaan luistelua, mahan kanssahan ei ole tänä talvena paljon urheiltu. Kyllä oli hutera olo terillä ensin. Näytänkin kuvissa aika jäykältä. Kovin pitkään en ehtinyt nauttia, kun äitini, joka vahti vauvan unta, hälytti syöttämään.

KJ on arka opettelemaan uusia asioita. Luistelua ollaan kokeiltu nyt jo ainakin viisi kertaa, mutta vieläkin meno on todella epävarmaa. Ensin pitää houkutella kaikin keinoin yrittämään, jotenkin poika tuntuu pelkäävän epäonnistumista. Sama juttu on ollut pyöräilyn kanssa. Olemme miehen knassa pohtineet miten voisimme kannustaa poikaa yrittämään rohkeammin. Emme kiinnitä huomiota virheisiin ja yritämme kannustaa parhaamme mukaan. Toisaalta pelkään että liika ylistäminen aiheuttaa KJlle suorituspaineita, että aina pitäisi onnistua. Yritämme korostaa että yrittäminen on tärkeintä, ei se mikä on lopputulos. Kuitenkin jonkinlainen arkuus uusia asioiden opettelua kohtaan tuntuu olevan hänelle luonteenomaista.


Etenemme pienin akelin. Ei sillä ole väliä oppiiko KJ luistelemaan vielä tänä talvena, mutta olisi hienoa jos hän oppisi nauttimaan harjoittelusta.

Pelargoonien vointi ei ole kehuttava. En ollut päässyt tarkastamaan niitä muutamaan viikkoon(kasvit ovat siis vanhempieni luona) ja äitini oli onnistunut kuivattamaan parhaiten säilyneen lähes hengiltä. Jouduin leikkaamaan sen ihan nysäksi, saa nähdä jaksaako se vielä kasvaa. Lajikkeeen nimeä en muista, mutta tämä oli joku vanhempi ja paljon hienompi kuin nuo muut. Muut olin leikannut jo aiemmin, kun olivat niin huonossa kunnossa, mutta niissä näkyy nyt sentään jotain vihreää.

Olen kuitenkin tyytyväinen jos saan yhdenkin säilymään kevääseen, sillä en ole ennen pelargooneja talvehdittanut. Tammikuulle asti ne olivat säilössä hämärässä eteisessä, jossa lämpötila laski varmasti lähelle nollaa kunnon pakkasilla, joten se oli vähän turhan kylmä paikka. Nyt olen siirtänyt ne toiseen eteiseen, jossa on huomattavasti lämpimämpi, ehkä 17°. Noin lämpimässä ne tarvitsevat paljon valoa, ja pyysinkin isääni tekemään ikkunalaudan että saa kasvit aivan ikkunan viereen.

keskipäivällä

Kotoa löytyi tänään hienoja valoja ja varjoja, kun aurinko pilkisteli keskipäivällä.



Muutakin puuhaa kyllä olisi, kuin kuvata seiniä, mutta minkäs teet kun on niin kivaa...

Värillä ei ole väliä

Viikko sitten ilmestyneessä Vihreässä Langassa on artikkeli, jossa neuvotaan kuinka kasvatat lapsesi sukupuolirooleja kyseenalaistaen. Juttu sai minut hieman kuohahtamaan, vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, ettei sukupuolirooleja kannata turhaan korostaa. Mutta tytöt ja pojat, kuten miehet ja naisetkin ovat luonnostaan erilaisia. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei minusta tarkoita sitä, että pitää olla samanlaisia. Erilaisuus ei estä tasa-arvoisuutta. Tutkija Liisa Huhta toteaa jutussa että "on väkivaltaista pakottaa lapsi omaksumaan aikuisten maailman sukupuoliroolit". Itse uskon että harvoin lapsia "pakotetaan" omaksumaan mitään roolia. Erilaiset lapset kiinnostuvat luonnostaan erilaisista asioista. Kun ajatellaan miehen ja naisen roolia ihan biologian kannaltakin, niin eihän ihmistä olisi olemassakaan, ellei naisella olisi jonkinlaista hoivaviettiä, joka takaa että joku huolehtii jälkikasvusta.

Kun KJ oli vauva pohdin paljonkin sitä, kuinka paljon haluan korostaa sitä että hän on poika. Päätin että yritän suhtautua sukupuoliasiaan neutraalisti ja antaa hänen itse valita. Pienten lasten lelut ovat usein aika sukupuolineutraaleja. Vaatteista löytyi punaista ja vaaleanpunaistakin. Mutta jostain kumman syystä KJ on aina ollut niin poika kuin vain olla voi. Autot ovat kiinnostaneet varmaan syntymästä saakka. "Auto" oli myös ensimmäinen sana, jonka jälkeen tulivat kaikki muut kulkuneuvot ja vasta sitten "äiti". Kaikki mahdolliset pyörillä liikkuvat lelut ovat aina olleet hittejä, mutta pehmolelut ovat jääneet laatikkoon lojumaan. Olen ollut välillä jopa pettynyt tähän kehitykseen, koska olin kuvitellut että poikakin voisi kiinnostua kotileikeistä yms. Isäkään ei meidän perheessä ole mikään automies tms, joten malli on tuskin siltäkään taholta tullut.

En siis tiedä missä on mennyt pieleen, kun meidän pojasta ei tullutkaan sukupuoli-neutraalia. Mutta hyvä niin, koska kyllä pojat on ihan mahtavia, eikä siihen vaikuta se onko puettu vauvana vaaleanpunaiseen.

Nykyisin KJ haluaa valita vaatteensakin itse. Aamulla kaivan hänelle kaapista puettavaa ja otan yleensä pinoista päällimmäiset puserot. Poika käy kuitenkin kaivamassa sieltä sen ainokaisen formulapaidan, joka on saatu joltain sukulaiselta. Muuten olisi päivä pilalla. Äidin ostamat söpöilyvaatteet jää auttamatta kaapin perälle lojumaan.

eräänä talvipäivänä

Vauvan syntymää edeltävä päivä oli kaunis pakkaspäivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Iskä rakensi KJ:n kanssa lumilinnaa, johon tuli pyöreät jääikkunat. Illalla linna valaistiin lukuisin jäälyhdyin ja linnan jäätakassa paloi kynttilät.






Pimeän tultua linnassa grillattiin ja katseltiin tulta.

Aivan kuin oltaisiin osattu juhlia seuraavan yön tapahtumia, vaikka ei tietenkään tiedetty, että vauva juuri silloin aikoo tulla maailmaan...

Saimme pojan. Syntymäpainoa oli hurjat 4645g, mikä oli täysin yllätys. Itse olen aika pienikokoinen, joten kyllä kätilöt ja hoitajat hämmästelivät suoritusta. Synnytys olisi siis täysin normaali, ja vieläpä luomu. Kaikki eteni niin nopeasti ettei puudutuksia juuri ehtinyt miettiä. Olen kyllä aika ylpeä itsestäni.

Useampana yönä synnytyksen jälkeen näin painajaisia, joihin liittyi kipua ja väkivaltaa. Olen tulkinnut tämän niin, että alitajunta on näin unien kautta käsitellyt synnytyksessä koettua kipua. Kokemus oli kyllä aivan toista luokkaa kuin esikoisen kanssa, jolloin puudutettiin. Onneksi painajaisia ei enää ole näkynyt muutamaan yöhön, eikä muutenkaan kokemus ole jäänyt vaivaamaan.
Vauva nukkuu tyytyväisenä riippukeinussaan. Se näyttää niin mukavalta, että haluaisin itsekin kokeilla. KJ oli hieman kateellinen tästä vauvalle , mutta luvattiin että kesällä laitetaan puutarhaan hänelle oikea riippumatto.

Meitä on muistettu kukin. Koti tuntuukin aika juhlavalta kun pöydässä on tällaisia kimppuja. Yleensä en pidä leikkokukista, ne jotenkin edustavat jonkinlaista ohimenevää kauneutta. Niistä ei saa sitä energiaa, mitä on kasvavissa kasveissa. Nyt olen kuitenkin osannut nauttia näistä kimpuista. Lisäksi on hyvä ettei olla saatu juurikaan vaatteita tai pehmoleluja, kuten esikoisen kanssa, niitä on jo ihan tarpeeksi.

väsynyt mutta onnellinen

Vihdoin saatiin pienokainen maailmaan. Olemisella on taas tarkoituksensa ja tuntuu melkein kuin leijuisi. Vauva on tyytyväinen kuin unelma, sillä tuntuu olevan kaikki hyvin.
Itsekin olen toipunut hyvin. Nyt osaa taas nauttia kaikista elämän pienistäkin asioista. Loppukin syksystä mieltä kaivertamaan jäänyt stressi on kaikonnut kun sai vauvan syliin.

Nyt siis vain nautiskelen olosta. Kevätkin siintää jälleen mielessä kun tänään on aurinkokin pilkistellyt. Harmi ettei vielä voida lähteä ulkoilemaan.