Uuden vuoden kunniaksi sain poskiontelontulehduksen; jo eilen pää oli oudosti kipeä silmän tienoilta ja nenä tukossa. Särkylääkkeellä olo koheni kuitenkin sen verran, että ajattelin lähteä illalla juhlistamaan vuoden vaihdetta. Juhlat venyivät aamu viiteen. Kuuden maissa herään kun silmän seudulle sattuu senverran kipeästi, että pelästyn. Niskakin on ihan jumissa ja sydän jyskyttää. Vähäisellä unella saattoi kyllä olla myös vaikutusta olotilaan, mutta päätin lähteä heti yhdeksäksi päivystykseen tsekkaamaan tilanteen. Lääkäri määräsi antibiootteja ja lepoa.
Palasin kotiin jatkamaan unia ja kummasti olo siitä paranikin. En käynyt vielä hakemassa antibioottejakaan, poskiontelontulehdus voi ilmeisesti parantua itsestäänkin. Oli kyllä aika epätodellinen olo seistä uudenvuoden päivänä ennen yhdeksää aamulla bussipysäkillä, parin tunnin yöunilla, ketään ei liikkunut missään, kaikki oli ihan pysähtynyttä. Hetken mietin olinko nähnyt vaan unta särystä, kun särkylääkekin vaikutti jo. Mutta en ollut kuitenkaan.
Jotain hyötyä on olla kipeänä. Makasin koko päivän sohvalla ja katselin telkkaria. Punaisessa langassa tuli erittäin mielenkiintoinen juttu dokumenttielokuvaohjaaja John Websteristä, joka huolestui ympäristön tuhoutumisesta ja päääti perheineen lopettaa öljyn kuluttamisen vuodeksi. Perhe on tavallinen, keskiluokkainen, espoolainen; isä, äiti ja kaksi lasta. He luopuivat autosta, lentämisestä ja kaikenlaisten uusien muovituotteiden ostamisesta. Vaihtoivat ekosähköön, ja soutivat 8km matkan mökille ulkosaaristossa, koska moottorivenettä ei voinut käyttää. Kulutustuotteiden osalta kiletäytyminen tarkoitti luopumista mm. hammastahnasta, sukkahousuista, eivätkä lapset saaneet uusia muovileluja. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin perus elintarvikkeiden ostaminen, koska lähes kaikissa pakkauksissa on muovia.
Webster kuvasi peheen elämästä öljyttömän vuoden aikana dokumenttielokuvan, joka tulee ilmeisesti ensi-iltaan alkuvuodesta. Odotan todella mielenkiinnolla. Ohjelmassa näytettiin joitakin klippejä elokuvatsa, mm. John prisman hyllyjen välissä, yrittäen kysellä myyjältä, onko olemassa vessapaperia, joka ei olisi pakattu muoviin. Tämä leffa pitää kyllä nähdä.
Pitäisiköhän ohjelman innoittamana tehdä jokin uuden vuoden lupaus. Voisin luvata, että vuonna 2008 lupaan harkita kahdesti kaikkia ostoksia joita teen. Jos on pienikin epäilys että tuote on turhuutta, niin jätän sen ostamatta. Hups, meninkö siis lupaamaan tämän...
Periaatteessa luulen olevani melko ympäristöystävällinen kuluttaja, tai no, ainakin hieman keskivertoa parempi. Toisaalta opiskelijana ei ole edes varaa kuluttaa niin paljon, mutta toisaalta en aina raaski ostaa esimerkiksi luomua, tai muuta ympärisöystävällisempää tuotetta, korkeamman hinnan vuoksi. Mietin kuitenkin näitä asioita, ja tietämykseni uskoisin olevan näissä jutuissa melko hyvällä tasolla. Poen myös säännöllisesti huonoa omaatuntoa kuluttamisesta. Kuitenkin monesti nämä asiat pääsevät unohtumaan arjen vilskeessä, eikä vaan jaksa aina olla niin tietoinen kaikesta. Siksi pikku muistutus ei ole ikinä pahitteeksi, ja siinä Punaisen langan haastattelu onnistui hyvin. Voisi taas miettiä miksi olenkaan siellä autokoulussa. ..
2 päivää sitten
