autokoulussa

Minä olen autokoulussa. Siis minä joka olen koko ikäni dissaillut avoimesti yksityisautoilua, ja jopa väittänyt että en koskaan hanki korttia. Ja vielä mitä, pakko myöntää että ajaminen on kivaa! Se on suorastaan kutkuttavan jännittävää ja vapauttavaa. Kun itse istuu ratissa ei kuule autojen meteliä, eikä haista pakokaasuja. Autossa on lämmintä ja mukavaa, radiosta soi hyvä musiikki.

No, manaan kyllä vieläkin päivittäin bussipysäkillä seistessäni niitä(useimpia) ihmisiä, jotka ajelevat yksiin autoillaan ja tukkivat tiet. Mutta nyt ehkä ymmärrän heitä hieman paremmin. Emme ole aikeissa hankkia autoa ainakaan vielä, ja jokatapauksessa tulen kulkemaan aina ahkerasti julkisilla. Mutta jossain määrin kai olen kääntänyt takkini, koska mielessäni on jo lista paikkoja joihin vihdoin pääsen käymään(vanhempieni autolla), ja joihin ei ole tullut lähdettyä ilman autoa. Haaveissani siintää ensi kesä ja kesälomareissut, joilla minäkin saan nyt päättää reiteistä, kun olen myös kuljettaja. Tasa-arvo saapuu tähänkin asiaan.

Eipäs kyllä pitäisi vielä hyppiä riemusta, ajotunteja on takan vasta viisi, ja teoriakin on puolitiessä. Ei se kuitenkaan mitään vaikeaa ole. Huomenna pääsee taas, melkein en ole malttanut odottaa viikonlopun yli.

paluu yritys

Kokeillaanpa nyt jospa onnistuisin palailemaan tänne . En edes tiedä miksi kirjoittaminen on jäänyt, mutta luultavasti puhtaasti kiireisyyden vuoksi; kesällä oli niin mahdottomati tekemistä puutarhassa, ja muutenkin, että ei sitä vähällä liikenevällä vapaa-ajalla tullut paljon koneella istuttua.

Puutarhassa on tapahtunut paljonkin kesän aikana. Muutamia uusia penkkejä tuli kaivettua ja vanhatkin ovat mukavasti täyttyneet. Vielä syksyllä ostin perenna-alesta monia kivoja, ei mitään erikoisuuksia, mutta mminulle uusia. Ehkä syksyn mielenkiintoisin tulokas puutarhassa on pikkuhemlokki, erittäin kaunis pieni havupensas, jonka sain lahjaksi taloyhtiöltämme, kun suunnittelin etupihalle istutuksia. Valitettvasti ei nyt ole kuvaa tästä söpöläisestä, mutta laitan kunhan saan otettua.

Sipuleita tuli myös istutettua aikamoinen määrä, en edes muista mitä kaikkea, kun lista on vanhempieni luona. Mutta voisin sanoa että harva aloittelija(hankin sipuleita ensimmäistä kertaa elämässäni) aloittaa sellaisella määrällä. Vieläkin olen katsellut että naapurissa oleva taimimyymälä mainostaa edelleen syyssipuleita, ja onhan maa vieläkin sula, mutta enpä kyllä enää lankea.

Tässä muutama alkusyksyn otos puutarhasta. Taka-alalla näkyy kesän puuhankintani, eli tuohituomi, jonka loistavan keltainen syysväri kesti todella pitkään. Ja tässä toinen penkki, jonka yllättäjä olivat valkoiset gladiolukset jotka kukkivat todella myöhään, mutta pitkään, ja olivat hurmaavia, vaikka meinasivatkin kaatuilla. Maljakossa nuo kesti melkein pari viikkoa, ja minäkin, joka inhoan leikkokukkia yleensä, suostuin näitä pätkimään. Syksyllä niitä ei olisi tullut puutarhassa ihasteltuakaan niin paljon. Kaivoin sipulit ylös ekojen yöpakkasten jälkeen, ja nyt toivon että säilyvät talven yli.

"Onneksi" ei niin kamalasti ole aikaa miettiä puutarhaa, kun opiskelun kanssakin töitä riittää.
Huomenna lähden koko päiväksi häme-exculle, tutustumaan mm. arkkitehtuurin historian kohteisiin, ja myös tiirailemaan puistoja tietysti.

kasveja korkeasaaressa

Tänään lähdettiin korkeasaareen K.J:n ja pikkusiskoni kanssa. Siskoni lähti katsomaan eläimiä, itse tutkin ja kuvasin kasveja ja istutuksia ja K.J taisi olla kaikkein kiinnostunein mönkijöistä joilla työntekijät ajelivat saarella. Ihan mukava reissu, kun ei ollut tullut käytyä itse varmaan lähes kymmeneen vuoteen. Olihan siellä ihan hauskoja elukoitakin, vaikka eihän niitä läheskään kaikkia ikinä näe, kun makoilevat vaan piilossa. Olin oikeastaan ajatellut tälle päivälle jotain puisto ressua, sillä tavoitteenani on tänä kesänä ehtiä tutkimaan vähän helsingin puistoja ja samalla kuvata ja opetella kasveja. Korkesaari kuitenkin korvasi puistoreissun hyvin sillä siellähän olikin yllättävän monipuolisesti istutettua kasvillisuutta ja vieläpä kylttejä penkeissä lajitunnistuksen avuksi. Otin paljon kuvia, sekä kasveista, että eläimistä. Uuden Ixuksen kanssa kuvaaminen on kyllä kivaa.

Nyt ollaankin sitten taas vanhempieni luona ja puutarhassa riittäisi taas huomenna puuhaa. Tällä hetkellä kyllä väsyttää sen verran, että en jaksa miettiä mitä huomenna tekisi. Jostain syystä mulla on sitäpaitsi oikean käden ranne kipeä, tuntuu kuin se olisi jotenkin rasittunut. Hassua koska tein melkein koko viikon töitä koneella, sitä en olisi ihmetellyt jos pihahommista tulisi joku rasitusvamma. Voi olla että huominen meneekin sitten tulevien projektien suunnitteluun, ja kuvaamiseen. Periaatteessa pitäisikin saada aikaiseksi jonkunlainen luonnosmainen piirustus tästä pihasta, jotta voisi vähän paremmin suunnitella. Nyt kun olen joutunut töissä opettelemaan vectorworksin käyttöä, niin sillä olisi kiva piirtää kuva pihasta, jos vain ehtisi. Se olisi hyvää harjoitusta ohjelman käyttöönkin.

K.J:n hoitajakin jäi nyt sitten kuukauden kesälomalle, joten äitini ja siskoni saavat tehtävää pariksi viikoksi. Itse pidän lomaa vasta heinäkuun lopulla. Alkuviikoksi K.J jää varmaankin tänne, joten ollaan pikun kanssa ainakin muutama ilta kahestaan kotona. Friikki ajatus. Mietin jo mitä sitä muka tekisi iltaisin ilman K.J:tä.

uusia haasteita ja parvekkeen ihastelua

Nyt vihdoin vähän kuulumisia. Olen tänään aamupäivän kotona kun K.J on kipeänä. Osui kyllä vähän huonoon saumaan, koska pääsin juuri tällä viikolla vihdoin toimiston puolelle töihin, ja nyt pitäisi pystyä osoittamaan, että minusta on siellä jotain hyötyä. Pari päivää olen saanut korjailla edellisen harjoittelijan tekemää pihasuunnitelmaa, ja onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin, vaikka samalla opettelin aivan uuden ohjelman käyttöä. Menen kyllä tänäänkin vielä iltapäiväksi töihin, kunhan piku tulee kotiin hoitamaan poikaa. Jännittää mitkä haasteet tänään odottavat.

Parvekkeella on tätänykyä ihanan rehevää; peikonkakkarat kukkivat, kelloköynnökset kiipeilevät katossa ja ihmekukkakin valmistelee hyvää vauhtia nuppujaan. En ole kyllä ehtinyt parvekkeella yhtään viettämään aikaa, mikä on sääli, nyt kun siellä olisi nättiä, mutta saan kyllä nautintoa siitäkin kun voin päivittäin käydä katsomassa mitä siellä tapahtuu ja hoitaa kasveja.

Kelloköynnöksen lehdet ovat muuten alkaneet punertua, mistähän se voisi johtua? Olisikohan joku ravinnepuutos. On niin vaikea arvioida paljonko ne tarvitsevat lannoitusta. Jostain luin että kelloköynnös ei oikein kuki jos saa liikaa.

Vanhempieni puutarhassa perennapenkkini myös rehevöivät. Siellä olisi taas niiiin paljon tekemistä, mutta en millään ehdi kaikkea viikonloppuisin. Viime viikonloppuna istutin tuohituomen(en muistanut ottaa kuvaa vielä). Taimi oli 2,5 metrinen, vaikka olin tilannut puolitoistametrisen! Se olikin sitten hauska kuljettaa henkilöautossa Espoosta Nurmijärvelle, varsinkin kun autossa oli puun lisäksi 5 henkeä. No saimme sen onneksi onnellisesti perille, ja se on oikein komea havupenkin reunassa.

Toissa viikonloppuna pääsin myös vihdoin käymään mummoni mökkipuutarhassa, joka on ollut aiemmin oikein komea, mutta nykyisin mummo ei enää jaksa sitä hoitaa. Kitkin vähän ruohojen valtamia penkkejä hänen mielikseen ja pelastin sieltä alkuja vanhempieni puutarhaan. Mukaan tuli ainakin hopeahärkkiä, kuunliljaa, patjarikkoa(luulisin), maksaruohoa ja mitäs ne kivikkokasvit ovatkaan jotka ovat ruusukkeen muotoisia? Ne muuten kasvavat ja leviävät uskomattoman hyvin aivan kuivassa paikassa räystään alla.

Alla vielä kuva penkistä, josta löytyy myös muutama kuva aiempaa keväältä. Hauskaa vertailla mikä muutos on tapahtunut ihan muutamissa viikoissa. Penkistä nousee vauhdilla ainakin liljoja, gladioluksia ja harjaneilikoita. Vuohenjuuri on jo kukkinut ja särkynyt sydän kukkii parhaillaan. Luumupuu on edelleen erittäin kaunis.

kasvun voima

(juttu kirjoitettu 26.7.07 maisema-arkkitehtiopiskelijoiden kerhon lehteen)

Kevät on jo pitkällä ja valoa tulvii ikkunoista, kun on aika kaivaa ruukut ja mullat esiin ja pohtia mitä tänä vuonna kasvattaisi. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Basilikaa tietenkin, se viihtyy niin hyvin sisälläkin. Ainakin kahta erilaista, myös punalehtistä voisi kokeilla. Sitruunamelissa oli hyvä viime vuonna, mutta meirami ei oikein jaksanut innostaa. Se yrteistä. Parvekkeelle pitää saada väriä, ja haaveilen myös köynnöksistä. Budjetti ei kuitenkaan anna periksi, eivätkä kauppojen kesäkukat muutenkaan herätä ihastusta.

Selailen siemenkauppojen sivustoja ja tutkin pussukoita marketeissa. Löytyy vaikka mitä. Hullut ihmiset maksavat liikoja kasvihuonekukista, kun pikkurahalla saa koko pussillisen siemeniä. Innostun ja vähitellen kertyy vaikka mitä. Perennoista löytyy kiinnostavia lajeja, niitä voisi kasvattaa vanhempien puutarhaan. Messuilla innnostun vielä sipuleista ja mukuloistakin. Tuttava lahjoittaa itse puutarhastaan keräämiään siemeniä. Ikkunalaudat muuttuvat vähitellen viljelyksiksi.

Kiireisen päivän jälkeen tulen kotiin ja riennän tarkistamaan joko versoaa. Muutamassa päivässä alkaa näkyä vihreää. Ensimmäisinä ehtivät kelloköynnös ja punakosmoskukka, niitä seuraa basilika, peikonkakkara ja moni muu. Pienistä siemenistä nousee vauhdilla elinvoimaisia taimia, toisista hitaammin ja toisista nopeammin. Kasvun seuraaminen on ihmeellistä ja siitä saa voimia. Viljelyksien kastelu ja taimien koulinta tarjoaa mukavaa puuhastelua, missä saa ajatukset pois kiireistä.

Ahneuksissani kylvin ensimmäisiä lajeja koko pussillisen, kunnes tajusin että jos kaikki itävät tarvitsen kohta hehtaarin kasvihuoneen. Osa on pakko harventaa, mutta tuntuu ilkeältä nyppiä eläviä alkuja mullasta. Säästän mahdollisimman paljon ja jaan myöhemmin taimia tutuille ja ystäville.

Kasvattaminen on niin palkitsevaa, että innostun tutkimaan muutenkin kasvien lisäystapoja. Mitä kaikkea sitä voisikaan kasvattaa itse ja miten. Lainaan kirjastosta erilaisia opuksia ja löydän netistä pari mielenkiintoista puutarha-blogia. Tutustun samalla uusiin lajeihin, ja löydän ideoita koulussa työn alla olevaan istutussuunnitelmaan. Nyt haluan tietää kasveista kaiken, ja tiedonjano vain kasvaa juodessa.

Parveke on kasvihuoneena ja vihertyy päivä päivältä. Ruukkuja on kymmenittäin, vaikka joka viikonloppu kuljetan taimia vanhempien luokse. Siellä ne eivät kuitenkaan kasva yhtä hyvin, mistä päättelen, että niille ei jutella tarpeeksi. Kelloköynnös on aivan mahdoton ja kasvaa kymmenen senttiä päivässä. On vasta toukokuu ja parveke alkaa jo muutttua trooppiseksi puutarhaksi.

Perennat ovat kohta valmiita istutettavaksi maahan. Niille on ensin perustettava uusia kukkapenkkejä, minkä vuoksi heilun lapion varressa kaikki viikonloput. Samalla kiinnostun puutarhasta ennestään löytyvistä kasveista ja opin yhtä ja toista puutarhanhoidosta. Tajuan että siemenien lisäksi myös hyvä multa on ihmeellinen asia. Puutahaprojekti laajenee hyvää vauhtia. Tasoitan nurmikkoa, kanttaan käytävät, siistin vanhat omenapuut, suunnittelen kivikkoryhmän ja mummolle ruusutarhan, rakennan kompostin jne. Tekemistä riittää kesäiltoina puoleenyöhön.

Siemenistä lähti siis taimien lisäksi kasvamaan valtava inspiraatio, jonka myötä sain uuden harrastuksen, sekä halun oppia mahdollisimman paljon kasveista ja niiden luonteista. Lisäksi olen löytänyt oman luovuuden lähteeni puutarhasta, ja kehotan kaikkia sitä vielä etsiviä kaivamaan mullan alta. Saattaa kyllä olla että sieltä löytyy pelkkiä lieroja.

juhannus fiiliksiä

Palailen tänne pikkuhiljaa. Toukokuun Espanjan reissun jälkeen on ollut niin uskomattoman kiireistä, etten ole ehtinyt juurikaan koneella istua; viimeiset kouluduunit, töiden alku ja loputtomat puutarhatyöt ovat vieneet kaiken liikenevän ajan. Nyt alkaa hkä snadisti helpottaa. Tai en tiiä, mutta uuteen työpaikkaankin on ehtinyt jo sen verran tottua, ettei ainakaan sitä tarvitse enää stressata.

Yllä kuva juhannusaatolta, jota vietimme vanhempieni luona pienellä kaveriporukalla. Oli
vaikeaa pitäytyä irti puutarhahommista, mutta onnistuin siinä melko hyvin pari päivää. Oli hauskaa nähdä paljon ihmisä käyttämässä puutarhaa ja viihtymässä siellä. Istutukset joutuivat tosin vähän tulilinjalle, kun pelailtiin krokettia. Iltaaurinko loi mahtavia varjoja nurmikolle.

jatkoa

Tässä vielä yksi kuva tuosta uusimmasta penkistä. Sitä aion vielä laajentaa tänä kesänä niin, että luumupuu ei ole niin reunassa. Vähitellen siis kasvatan näitä istutusalueita ja supistan nurmikkoa. Kuvassa taustalla näkyy pihan perälle ja siellä olva kanien koppi.

Kasvivalintojen suhteen suunnitelmani eivät ole kovin täsmällisiä, koska tunnen kasveja, tai varsinkin perennoja, vielä aika huonosti. Tämä on lähinnä kokeilua, että voiko sitä oikeasti saada jotain kasvamaan, ja samalla toivon oppivani tuntemaan lajeja. Senvarran ymmärrän, että korkeita kannattaa istuttaa taakse ja matalia eteen ja että valkoiset, keltaiset ja violetit kukat ovat kauniita yhdesssä.















Tämä on kärjistetysti äitini käsitys kukkapenkistä. On joskus istuttanut jotain, mutta sitten ei ole jaksanut hoitaa. Minä olen sitä jo vähän yrittänyt kitkeä, mutta eihän se auta. Taitaa olla jotain iiriksiä siinä. Muutenkin penkki on tehty aika outoon paikkaan, koska tässä kasvaa aina hirveä nokkospusikko. Tänä vuonna aion niittää tästä ja päästä eroon nokkosista.



Yllä olevassa kuvassa näkyy "alapihaa", joka ei ole niin puutarhamainen, vaan lähinnä lasten leikkialuetta. Tässä on koko pihan ehkä ongelmallisin kohta mielestäni. Siinä kasvaa kolme kookasta mäntyä, sekä yksi kitukasvuinen vaahtera. Koko kumpare on varmaankin täynnä männyn juuria, enkä tiedä/usko, että siihen voisi istuttaa mitään. Nurmikkokaan ei kasva mäntyjen alla mitenkään hyvin, vaan pohjalla on lähinnä neulasia. Miten siis saisi tästä paikasta mielenkiintoisemman. Olen miettinyt, että voisiko mäntyjen runkoihin laittaa kiipeämään jotain köynnöksiä. Mutta mitä, ja miten ja mihin ne istuttaa? Yksi ajatus on myös, että tekisin erikokoisia betonisia istutuslaatikoita, ja sommittelisin niitä kivasti puiden alle ja ympäristöön. Muutenkin haluaisin kokeilla tehdä jotain betonista. Bongasin myös yhdestä puutarhakirjasta ohjeet, miten voi tehdä kevennetystä betonista istutuslaatikoita valamalla pahvilaatikoihin. Niitä harrastetaan kuulemma jonkin verran Ruotsissa.

Ideoita saa esittää. Lisääkin kuvia olisi, mutta nyt joudun pitämään vähän taukoa. Huomenna täytyy ehtiä pakkaamaan, käymään koululla ja ostoksilla, valmistamaan pakastin täyteen makaronilaatikkoa, siivoamaan, ja viettämään laatuaikaa Pikun ja K.J:n kanssa, ja torstaiaamuna klo 04:00 lähden lentokentälle. Madrid, Leon, Bilbao, San Sebastian jne.... täältä tullaan!

projektin esittelyä

Seuraavaksi aion esitelle hieman vanhempieni puutarhaa ja suunnitelmiani pihan kunnostamiseksi. Koska olin kieltänyt itseltäni viikonlopuksi pihatyöt, jotta saisin luettua tenttiin, keskityin vain valokuvaamiseen.

Yllä aurinkoinen puoli puutarhasta kuvattuna tieltä päin. Puutarha on siis lähinnä tällaista epätasaista nurmikkoa, jota rajaa tien puolella ränsistynyt kiiltotuhkapensasaita. Siellä täällä on joitain äitini keskelle nurmikkoa tekemiä istutuksia. Lisäksi puutarhassa on herukkapensaita ja vanhoja omenapuita. Havuistutusalueen tein viime kesänä, ja siitä oikeastaan koko projekti lähti liikkeelle. Tuo kartivalkokuusi oli paikalla jo ennestään. Lisäksi siinä on tuija, vuorimänty(oikealla olevassa kuvassa jää kuusen taakse), kolme lamoavakasvuista katajaa, sekä mm maksaruohoa etureunassa. Penkin reunat tein tuollaisista betinilaatoista, joita oli pyörinyt nurkissa tarpeettomana. Laatat ovat neliön muotoisia, eli kuten näkyy ne eivät ole varsinkaan etureunassa kovinkaan syvällä maassa, mutta pysyivät paikallaan jo ainakin yhden talven.

Yllä olevassa kuvassa puutarhaa toisesta suunnasta. Etualalla näkyy myös toinen perustamani istutusalue. Sen suunnittelin viime syksynä ja kaivoin tänä keväänä, joten se on vielä aika paljas. Paikalla oli ennestäänkin pieni perennapenkki, josta jäljele jäi harjaneilikkaa ja ukonhattuja. Penkin keskellä kasvaa vanha kolmirunkoinen luumupuu, joka on mielestäni kaikessa raihnaisuudessaan erittäin kaunis. Penkin takareunaan olen jo istuttanut puutarhamessuilta ostamiani liljoja ja särkyneitäsydämmiä. Tätä penkkiä aion vielä laajentaa, koska muodosta ei tullut ihan hyvä. Ensin pitäisi todistaa äidilleni, että saan nämä penkit oikeasti kukoistamaan, enkä vaan ole kaivamassa koko puutarhaa rikkaruohokentäksi. Valaisinpylväät ovat kuvassa vielä roudan jäljiltä vinossa, mutta ne saatiin onneksi oikaistua työntämällä.

Huomenna yritän jatkaa, nyt pitää mennä nukkumaan.

älytön huoli

Ensinnäkin pakko laittaa taas kuva kelloköynnöksistä. Ne eivät suostu hillitsemään kasvuaan, vaikka olen ulkoiluttanut niitä näinä kylminä päivinä. Kohta ne on pakko siirtää pysyvästi ulos, että pääsevät kiipeämään parvekkeen pylvääseen. Ensi vuonna pitää muistaa kylvää nämä vähän myöhemmin.

Ensi viikon torstaina lähden kahdeksaksi päiväksi Espanjaan excuilemaan koulun kanssa. Se on pisin aika mitä olen ollut erossa K.J:stä. Mutta se ei juurikaan huolestuta, kyllähän nuo kai pärjäävät Pikun kanssa(huom. kai), mutta huolestuttavinta on se miten taimille käy sillä aikaa. Piku ei tasan muista kastella niitä, ja viedä niitä parvekkeelle ulkoilemaan, tai sitten ei muista tuoda niitä yöksi sisään jos on tulossa pakkasia. Tämä ei voi päättyä hyvin. Pitää varmaan joka ilta soittaa ja muistuttaa.

Silti tekisi mieli vaan kylvää lisää, jos vaan tilaa riittäisi. Kyllä ihminen on sitten ahne, tässä sen huomaa. Aina vaan pitää saada lisää. Pari päivää sitten sain postitse ison kasan lahjoitussiemeniä, ja niitäkin tekisi mieli ainakin joitain kokeilla. Osa on varmasti pakko jättää ensi vuodeksi. Mukana on mm. kurjenmiekkoja, muutama eri nauhus, pikkusormustinkukka ja yksi koristeheinä. Pitää selvittää kannattaako noita kylvää suoraan avomaalle.

Kaiken lisäksi kävin tänään anttilassa ihan muilla asioilla, mutta satuin huomaamaan ison lapun "kaikki loput kukkasipulit -40%". Onneksi pystyin edes jotenkin hillitsemään itseni ja ostin "vain" violetteja freesioita, valkoisia liljoja, ja valkoisia gladioluksia. Onneksi valitsemani valkoisten, violettien ja keltaisten kukkien linja hieman hillitsee valikoimaa, niin ei tarvitse ihan kaikkea ostaa.

Maanantaina olisi tentti ja viikonlopun aikana pitäisi kahlata läpi viherrakentajan käsikirja + kasa monisteita. Pitäisi osata siis pysyä irti mullasta ja keskittyä opiskeluun. Toisaalta ollaan menossa huomenna vanhempieni luokse, missä puutarha suorastaan hinkuu päästä möyrittäväksi. Katsotaan miten tässä käy.

vappupäivänä

Olen tänään ollut pirteämpi kuin pitkään aikaan, vaikka eilen oltiin jopa juhlimassa vappua. Kotiin päästiin kuitenkin "jo" kolmelta yöllä, ja aamulla sai nukkua kerrankin pitkään, joten tuli nukuttua paremmat yöunet kuin aikoihin. Krapulakaan ei vaivannut kun juomat eivät oikein eilen maistuneet. Tarjoilu kyllä pelasi ystäviemme luona, ja sen huomasi muusta porukasta. Loppuillasta emäntä innostui tekemään blenderillä drinkkejä mm. vappumunkeista. Ja vieraat maistelevat hilpeinä. Varmaan todella mielenkiintoiselta maistui.

Mieliala ei eilen päivällä ollut kaikkein hilpein. Aamulla kävin työhaastattelussa, ja siellä luvattiin että ilmoittavat valinnastaan jo saman päivän aikana. No koko päivän jännitettyäni tuli sitten neljän aikoihin tulos; sinua ei ole valittu tehtävään. Otti päähän, vaikka ei tuo onneksi mikään unelma duuni välttämättä olisi ollutkaan. Minusta on tullut huono häviäjä, mikä on aika huono ominaisuus. No onneksi on nyt kuitenkin ilmeisesti yksi työpaikka tiedossa, pihahommiin siis on mentävä. Huomenna pitää soittaa ja varmistaa asia.

Taimille kuuluu muuten hyvää, mutta pari peikonkakkaran tainta on nuukahtanut. Toivottavasti eivät ole paleltuneet kun olen vienyt niitä ulos näinä kylminä päiviä. On kuitenkin ollut yli +5 kokoajan, joten luulisi etteivät siitä voi kärsiä. Tai ovatkohan voineet kärsiä tuulesta. Olivat kai aika tuulisessa kohdassa yksi päivä parvekkeella. Pari muuta jotka olivat suojaisammassa laatikossa ovat ihan kunnossa.

Mustasilmäsusannat ovat myöskin itäneet vihdoin, tosin vain viisi yhdeksästä siemenestä. Kelloköynnökset kasvavat edelleen hirveää vauhtia. Olen niiden kanssa pulassa, jos niitä ei kohta saa siirrettyä pysyvästi ulos.