viherkasvini, osa 1

Ajattelin tässä esitellä vähitellen kaikki kodistani löytyvät kasvit. Ei niitä ole valtavasti, mutta joitakin kuitenkin. Tilaa ei oikein ole uusille, koska en halua kuitenkaan mitään viidakkotunnelmaa.

Ensimmäisenä saavata kunnian olla nämä pienet kaktukset. Miehelläni oli vatava kaktus kun tapasimme, ja sillä oli paljon näitä poikasia. Jossain vaiheessa irrotimme isosta tämän perheen, kaktukset siis kuvastavat meidän perhettämmä; isä, äiti, lapsi ja koira:). Iso emokaktus annettiin miehen kaverille. Nämä ovat pärjänneet hyvin pienissä lasipurkeissaan , vaikka muistankin kastella niitä vain todella harvoin(olen kyllä joskus onnistunut kaktuksenkin tappamaan kuivuuteen). Joskus voisin tehdä näistä asetelman yhteen isompaan astiaan, johon voisi sitten liittää lisääkin kaktuksia, jos perhekin vaikka joskus kasvaa.

itää jo!

Tarkastelin pusseja jotka olin valmistellut kylmäkäsittelyyn laitettavaksi, ja huomasinkin että kultalakat ja nauhukset olivat jo alkaneet hiekassa itää! En edes ehtinyt saada niitä jääkaappiin saakka. Kultalakassa oli jo muutama kunnon pikku verso. Kiireesti laitoin ne multaan. Vähän turhan ajoissa ovat kyllä, olin käsittänyt että nämä olisivat hitaita itämään:/

aloitettu on

Nyt kun innostuin postailemaan, niin laitetaan vielä kuva kevään ensimmäisistä kylvöksistä, jotka on siis tehty eilen.

Kuvassa myös avustaja. Kylvetty on siis

kelloköynnös
mustasilmäsusanna
ahkeraliisa
dorianvillakko

syksyn sipulit

Laitan vielä tähän listan syksyllä istuttamistani sipuleista, koska se jäi silloin tekemättä.
Elikä seuraavia toivoisin keväällä maasta ilmestyvän.

Tulppanit:
Spring green 10
Ballade 10
Queen of night 40
Parrot Texas gold 20
villitulppaaneja 40
sekä
jotain valkoisia yksinkertaisia 40
ja ylläri kaupanpäälliset 20

Narsissit:
valkoisia 20 kpl

Muuta:
balkaninvuokkoja 25
krookus Prins claus 20
valkoista hentohelmililjaa 25
kirjopikarililja 50

Tämän enempää en olisi jaksanutkaan istuttaa, ja tilakin loppui, koska kaikkiin penkkeihin laitoin jotain.

Ainakin villitulppaaneista osa jo alkoi pilkistää maasta alkuvuoden leudoissa säissä, mutta nyt ovat jääneet lumen alle. Tovottavasti eivät ole parat kärsineet.

lapsiperheen lauantaiaamu

Ihastelen usein blogeissa kuvia ihmisten kauniista kodeista ja tavaroista. Koskahan saan sellaisen kodin? Lauanatai aamuna meillä näyttää kutakuinkin tältä...

...Epun nurkassa...

...keittiön pöydällä...

...olohuoneen pöydällä...

...sivupöydällä...


...ja keittiössä.

Mistä tämä kaikki roina ja sotku tulee, ja miten siitä pääsee eroon? Kertokaa viisaammat joilla on kaunis ja puhdas koti. Siivoaminen ei tunnu auttavan, koska seuraavana päivänä on taas ihan samanlaista.

Toisaalta, pidän kyllä meidän kodista, eikä minusta ole tarpeellistakaan että kaikki on aina viimeisen päälle järjestyksessä ja tip top. Kotona pitää saada olla rennosti. Ja sitten välillä(ai milloin?), kun yhdessä siivotaan kaikki kuntoon, niin oi sitä autuutta kun saa hetken ihastella kaunista kotia!

projekti

Nyt kun innostuin, niin ajattelinpa esitellä projektia, joka on tällähetkellä työn alla koulussa. Siis tätä minun oikeastaan pitäisi ytkin tehdä, eikä kirjoitella missään blogissa... No ihan nopeasti vaan.

Elikä suunnittelen puistoa alueelle, missä sijaitsee linnustollisesti tärkeä tekolampi(vedenpuhdistamon ylivuotoallas), hevoslaitumena käytettävä tulvaniitty, maankaatopaikka ja kaiken taustalla kohoaa lämpövoimala. Aluetta halkoo myös voimalinjat sekä pieni joki, tai paremminkin oja, joka laskee voimalaitoksen vieressä mereen.

Taivaalla tapahtuu.

Tässä tulee sitten joitakin tunnelmia alueelta, auringonlaskun aikaan. Alue kiehtoo minua, ja kaikessa karuudessaan siellä on itseasiassa kaunista ja kiinnostavaa ympäristöä. Suunnittelukohteena se ei ole mikään helppo, koska huomioitavia asioita on paljon. Eikä ole mitään itsestäänselvää syytä miksi tänne pitäisi "rakentaa" puisto. Alueella kulkee jo nyt ulkoilureitit ja se suosittu muunmuassa lintubongareiden keskuudessa.

Tähän aikaan vuodesta oli kyllä valitettavasti hiljaista lintujen suhteen. Kävin kyllä paikalla kesälläkin, ja silloin lammella oli tosiaan yllättävän paljon elämää.

Putkilinjan betonikuoren päällä pystyy kävelemään.

Päätin ottaa linnut suunnittelun lähtökohdaksi, koska ne kuitenkin pitää ottaa huomioon. Työn i nimi on 'lentoreitit' ja olen suunnitellut alueen halki kulkemaan neljä reittiä, joista kukin kuvaa yhtä alueella oleilevaa lintulajia. Reittien kautta ihminen pystyy havaitsemaan aluetta eri näkökulmista, häirtsemättä lintujen eämää. Tai ainakin syntyvä häiriö pyritään minimoimaan.

No nyt pitää jatkaa hommia, eihän tästä päivästä tule taas mitään...

artsua kotiin

Pakko esitellä taulu, jonka Piku teki olohuoneseen. Pidän siitä, ja se sopii tuohon vihreälle seinälle. Piku on tosissaan innostunut tuosta harrastuksesta, nyt suunnittelee jo seinän kokoiseen kankaan virittelemistä. Siitä vaan, sanon minä. Tosin kohta pitää hankkia isompi koti, missä on isompia seiniä, tai sitten alkaa myymään tauluja. Muutama vuosi niin saa näyttelyn pystyyn... heh.

Oli pakko vähän muuttaa näitä blogin värejä, ehkäpä saisin tästä inspiraatiota kirjoittaa vähän useammin, siis jos joskus ehtisi ja muistaisi. Tuo otsikon alla oleva kommentti, ja mihin koko blogin nimikin perustuu, ei oikein enää tunnu pitävän paikkaansa. Nykyään kun laitan pojan nukkumaan, jatkan yleensä töitä:/

lumileikkejä vihdoin!

Ehdittiinpä saada edes muutama luminen päivä vielä tänä talvena. Viime viikonloppuna tuli pari senttiä lunta ja heti piti päästä purkamaan ylimääräistä energiaa "kinoksiin". Eli riivittiin kolalla lumet lähes koko tontilta, jotta saatiin aikaiseksi n. 2,5 metriä korkea lumimies. Siitä tuli aika siisti!

Tahtoo lisää lunta, ja sitähän on nyt tällä viikolla tullutkin ihan kivasti, mutta sen lisäksi tahtoo vapaa aikaa. Sitä ei todellakaan juuri ole.

Onneksi on siemenpuuhat. Kaiken kiireen ja stressin keskellä, voi aina paeta hetkeksi siementen pariin. Silloin mieli lepää. Tästä harrastuksesta on tosiaan tullut terapiaa itselleni. Tänä vuonna(jopa toinen kevät kun siementen kanssa enemmän puuhailen), olen kyllä innostunut ehkä vähän liikaakin. Tuntuu että tahdon saada kaiken, eikä mikään riitä:). Siemeniä on kertynyt jo aikamoinen kasa; tilasin ensin muutamia siemeniä netistä, esimerkiksi neidonhiuspuuta ja tyrniä, sekä joitakin perennoja joita ehdottomasti halusin, kuten varjoliljaa ja unikoita, sekä vähän erikoisempia auringonkukkia.

Sitten törmäsin siemenketjukirje-toimintaan ja pääsin osallitumaan elämäni enimmäiseen siemenkirjeeseen. Sieltä löytyi muutama mukava yllätys. Aloittelijana oikeastaan kaikki kukat ovat minulle vielä uusia ja ihmeellisä erikoisuuksia. Se onkin tässä nyt ongelmana, että en ole vielä löytänyt sitä, mikä on se oma juttuni ja mihin haluan erikoistua tässä puutarhaharrastuksessa, joten nyt haalin kaikkea, siis koristekasveja lähinnä. Hyötykasvit olen vielä toistaiseksi jättänyt rauhaan.

Oikeastaan on toistaiseksi vain yksi perenna, joka ei innosta, ja se on lupiini. Puutarha-aiheisia palstoja ja blogeja tutkiessani olen huomannut, että monet harrastajat ovat ihastuneita lupiineihin. Itse en voi sitä käsittää, koska vanhempieni luona, missä siis puutarhani sijaitsee, lupiini on vallannut entisen niityn ja kaikki ojan pientareet. Voisi sanoa että olen saanut siitä kasvista tarpeekseni, enkä todellakaan halua tavata sitä puutarhasta.

Vieläkin on siemeniä tulossa, sillä tein myös tänäkin vuonna varauksen quun ihanasta siemen tarjonnasta. Postia odottelen. Quulta onkin tulossa joitain tämän kevään siemensuosikeistani, eli mm. japaninhanhikkia ja kirjohanhikkia. Jotenkin tuollaiset suhteellisen yksinkertaiset, mutta kaunislehtiset kasvit viehättävät. Odotan mielenkiinnolla saanko niitä kasvamaan.

Vielä en ole mitään kylvänyt, mutta olen tässä muutaman päivän ajan tutustunut siementen kylmäkäsittelytekniikan saloihin. Sattuu nimittäin olemaan useampia siemeniä, jotka tarvitsevat käsittelyn itääkseen. Nyt olen onnistunut hankkimaan hiekkaa(pitikin juuri sataa lunta, jouduin ostamaan akvaariohiekkaa eläinkaupasta), ja laittanut siemenet pusseihin kosteaan hiekkaan imeytymään. Parin päivän päästä ne voi siirtää jaakaappiin. Katsotaan onnistunko homehduttamaan siemenet pusseihinsa.

uusi vuosi, uudet tuulet, toivottavasti

Uuden vuoden kunniaksi sain poskiontelontulehduksen; jo eilen pää oli oudosti kipeä silmän tienoilta ja nenä tukossa. Särkylääkkeellä olo koheni kuitenkin sen verran, että ajattelin lähteä illalla juhlistamaan vuoden vaihdetta. Juhlat venyivät aamu viiteen. Kuuden maissa herään kun silmän seudulle sattuu senverran kipeästi, että pelästyn. Niskakin on ihan jumissa ja sydän jyskyttää. Vähäisellä unella saattoi kyllä olla myös vaikutusta olotilaan, mutta päätin lähteä heti yhdeksäksi päivystykseen tsekkaamaan tilanteen. Lääkäri määräsi antibiootteja ja lepoa.

Palasin kotiin jatkamaan unia ja kummasti olo siitä paranikin. En käynyt vielä hakemassa antibioottejakaan, poskiontelontulehdus voi ilmeisesti parantua itsestäänkin. Oli kyllä aika epätodellinen olo seistä uudenvuoden päivänä ennen yhdeksää aamulla bussipysäkillä, parin tunnin yöunilla, ketään ei liikkunut missään, kaikki oli ihan pysähtynyttä. Hetken mietin olinko nähnyt vaan unta särystä, kun särkylääkekin vaikutti jo. Mutta en ollut kuitenkaan.

Jotain hyötyä on olla kipeänä. Makasin koko päivän sohvalla ja katselin telkkaria. Punaisessa langassa tuli erittäin mielenkiintoinen juttu dokumenttielokuvaohjaaja John Websteristä, joka huolestui ympäristön tuhoutumisesta ja päääti perheineen lopettaa öljyn kuluttamisen vuodeksi. Perhe on tavallinen, keskiluokkainen, espoolainen; isä, äiti ja kaksi lasta. He luopuivat autosta, lentämisestä ja kaikenlaisten uusien muovituotteiden ostamisesta. Vaihtoivat ekosähköön, ja soutivat 8km matkan mökille ulkosaaristossa, koska moottorivenettä ei voinut käyttää. Kulutustuotteiden osalta kiletäytyminen tarkoitti luopumista mm. hammastahnasta, sukkahousuista, eivätkä lapset saaneet uusia muovileluja. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin perus elintarvikkeiden ostaminen, koska lähes kaikissa pakkauksissa on muovia.

Webster kuvasi peheen elämästä öljyttömän vuoden aikana dokumenttielokuvan, joka tulee ilmeisesti ensi-iltaan alkuvuodesta. Odotan todella mielenkiinnolla. Ohjelmassa näytettiin joitakin klippejä elokuvatsa, mm. John prisman hyllyjen välissä, yrittäen kysellä myyjältä, onko olemassa vessapaperia, joka ei olisi pakattu muoviin. Tämä leffa pitää kyllä nähdä.

Pitäisiköhän ohjelman innoittamana tehdä jokin uuden vuoden lupaus. Voisin luvata, että vuonna 2008 lupaan harkita kahdesti kaikkia ostoksia joita teen. Jos on pienikin epäilys että tuote on turhuutta, niin jätän sen ostamatta. Hups, meninkö siis lupaamaan tämän...

Periaatteessa luulen olevani melko ympäristöystävällinen kuluttaja, tai no, ainakin hieman keskivertoa parempi. Toisaalta opiskelijana ei ole edes varaa kuluttaa niin paljon, mutta toisaalta en aina raaski ostaa esimerkiksi luomua, tai muuta ympärisöystävällisempää tuotetta, korkeamman hinnan vuoksi. Mietin kuitenkin näitä asioita, ja tietämykseni uskoisin olevan näissä jutuissa melko hyvällä tasolla. Poen myös säännöllisesti huonoa omaatuntoa kuluttamisesta. Kuitenkin monesti nämä asiat pääsevät unohtumaan arjen vilskeessä, eikä vaan jaksa aina olla niin tietoinen kaikesta. Siksi pikku muistutus ei ole ikinä pahitteeksi, ja siinä Punaisen langan haastattelu onnistui hyvin. Voisi taas miettiä miksi olenkaan siellä autokoulussa. ..