Vauvahömppää

Hassua että vauvan tulo liikkuu mielessäni kohtalaisen vähän, vaikka laskettuun aikaan on enää joitakin päiviä(22.1). Esikoista odottaessa ei varmasti tässä vaiheessa pystynyt mitään muuta ajattelemaan. Nyt meillä on vielä vauvan sänkykin kasaamatta. Muut tavarat olen onneksi saanut tämän viikon aikana kutakuinkin paikoilleen. Vauvajuttuja on kyllä ihana hypistellä, varsinkin nuo kaikki kestovaippatarvikkeet ovat jostain syystä koukuttavia. Ehkä siihen liittyy kankaiden pehmeyden ja söpöjen kuosien lisäksi se, että ne tavallaan edustavat minulle tärkeitä arvoja. Aika ylevästi sanottu vaipoista, heh.


Kuvassa näkyvää aurinko-soittorasiaa soitettiin esikoisellekin vauvana, ja jo mahassaoloaikana. Sitä olen nytkin masulle soittanut iltaisin, mutta en ihan niin tunnollisesti ole muistanut. Muutenkaan sitä ei jaksa tällä kertaa olla niin tarkka kaikissa jutuissa, mikä on helpottavaa. Olo on luottavainen ja tuntuu että kaikki menee kyllä hyvin, ilman turhaa stressiä.

En tajua mihin kaikki aika on mennyt päivisin täällä kotona. Kohta olen lomaillut pari viikkoa, enkä ole ehtinyt tehdä juuri mitään niistä asioista, joita olin ajatellut hoitaa ennen vauvan tuloa. K.J. on sentään päivät päiväkodissa. Kaverini kuvasi mielestäni hyvin elämäänsä kotiäitinä; "minä vain kuljeskelen kotona ympäriinsä ja laitan käyntiin erilaisia koneita". Tällaiselta minusta tuntuu jo nyt, vaikka ei ole vielä edes vauvaa talossa, sen verran on kuitenkin pyykkiä ja tiskiä riittänyt. Ehkä kotitöitä on ollut rästissä kiireiseltä syksyltä, tai oikeastaan viimeiseltä kolmelta vuodelta...