messujen sipulisaldo

Tuli siis käytyä kevätpuutarhamessuilla sunnuntaina. Ehkä en olisikaan lähtenyt sinne, ainakaan innokkaan anoppini kanssa, jos olisin tajunnut kuinka paljon saa kulumaan rahaa sipuleihin ja mukuloihin. Anoppi hoki suurinpiirtein joka kojulla; "onkohan äidilläsi näitä, kyllä se varmaan tykkäisi". Ja itsekin osti vaikka mitä, vaikka en tiedä miten ne sen pieneen rivaripihaan edes mahtuu. Omaksi saldokseni tuli
- 15 kpl kotimaisia liljan sipuleita, kolmea väriä, muutaman lahjoitin anopille
- kuunliljojen juurakoita
- särkyneensydämmen juurakoita
- pari ihmekukan mukulaa
Ei kuulosta paljolta, mutta kun noita taimia kasvaa jo kamalasti, niin en tiedä mihin tämän kaiken kasvattamisen kanssa joudun. Toukokuuni tulee lisäksi olemaan älyttömän kiireinen, enkä ehdi välttämättä möyriä hirveästi mullassa.

En ole ikinä ennen tuollaisia sipuleita ja mukuloita ja mitälie edes käsitellyt, joten pitäisi myös ottaa selvää miten ne kuuluu istuttaa. Mitään ohjeita ei tullut mukana, kun messuilla noita myytiin irtotavarana. Etenkin nuo roikkojuuriset särkyneensydämmen juurakot epäilyttää; onkohan se varrentynkä tarkoitus jättää pintaan, ja levitetäänkö juuret istutuskuoppaan vai laitetaanko ne alaspäin? Ei mitään hajua. Nuo särkyneetsydämmet ovat muutenkin aika epämääräisiä, sain näet viimeiset reppanat laatikon pohjalta pilkkahintaan. Kuunliljat ovat pusseissa, enkä ole niitä vielä tutkinut taremmin, mutta kai siletäkin joku epämääräinen juurakko löytyy. Ensi viikonloppuna voisin istuttaa kaikki esikasvamaan ruukkuihin, niin kaiketi kannattaa tehdä. Jos vain löydän vanhempien luota tarpeeksi isoja ruukkuja.

Viikonloppuna olen myös menossa käymään mummolassa, ja mummon kesäasunnolla, missä on aina ollut paljon kukkaistutuksia, mutta mummo ei ole pariin vuoteen enää jaksanut niitä paljon hoitaa. Ennen en ole niistä ollut kovinkaan kiinnostunut, mutta nyt olen tietysti keksinyt että sieltähän voisi löytyä vaikka mitä, kun kaivelee penkkejä. Mummo myös osaa ehkä neuvoa noissa sipuli ja mukula asioissa, ja tietää varmasti yhtä ja toista perennojen jakamisesta. Nyt olen vasta tajunnut että mummon tietoja kannattaa käyttää hyväksi, hän on näet ollut aikoinaan puutarhalla töissä, ja ollut muutenkin aina suvun viherpeukalo. Kumma ettei oma äitini ole perinyt sitä asiaa ollenkaan.

Ahdistaa kun tekisi mieli puuhailla kasvien kanssa ja lukea puutarhakirjoja, mutta päivät on pakko istua koneella ja piirtää cadilla kevään viimeisiä harjoitustöitä. Todella puuduttavaa, mutta kyllä sitäkin on tietysti joskus opeteltava. Olen kyllä alkanut miettiä, että haluan tulevassa ammatissani tehdä muutakin kuin istua koneella. Haluan suunnitella, mutta olen myös tekijä.