Viikko sitten ilmestyneessä Vihreässä Langassa on artikkeli, jossa neuvotaan kuinka kasvatat lapsesi sukupuolirooleja kyseenalaistaen. Juttu sai minut hieman kuohahtamaan, vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, ettei sukupuolirooleja kannata turhaan korostaa. Mutta tytöt ja pojat, kuten miehet ja naisetkin ovat luonnostaan erilaisia. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei minusta tarkoita sitä, että pitää olla samanlaisia. Erilaisuus ei estä tasa-arvoisuutta. Tutkija Liisa Huhta toteaa jutussa että "on väkivaltaista pakottaa lapsi omaksumaan aikuisten maailman sukupuoliroolit". Itse uskon että harvoin lapsia "pakotetaan" omaksumaan mitään roolia. Erilaiset lapset kiinnostuvat luonnostaan erilaisista asioista. Kun ajatellaan miehen ja naisen roolia ihan biologian kannaltakin, niin eihän ihmistä olisi olemassakaan, ellei naisella olisi jonkinlaista hoivaviettiä, joka takaa että joku huolehtii jälkikasvusta.
Kun KJ oli vauva pohdin paljonkin sitä, kuinka paljon haluan korostaa sitä että hän on poika. Päätin että yritän suhtautua sukupuoliasiaan neutraalisti ja antaa hänen itse valita. Pienten lasten lelut ovat usein aika sukupuolineutraaleja. Vaatteista löytyi punaista ja vaaleanpunaistakin. Mutta jostain kumman syystä KJ on aina ollut niin poika kuin vain olla voi. Autot ovat kiinnostaneet varmaan syntymästä saakka. "Auto" oli myös ensimmäinen sana, jonka jälkeen tulivat kaikki muut kulkuneuvot ja vasta sitten "äiti". Kaikki mahdolliset pyörillä liikkuvat lelut ovat aina olleet hittejä, mutta pehmolelut ovat jääneet laatikkoon lojumaan. Olen ollut välillä jopa pettynyt tähän kehitykseen, koska olin kuvitellut että poikakin voisi kiinnostua kotileikeistä yms. Isäkään ei meidän perheessä ole mikään automies tms, joten malli on tuskin siltäkään taholta tullut.En siis tiedä missä on mennyt pieleen, kun meidän pojasta ei tullutkaan sukupuoli-neutraalia. Mutta hyvä niin, koska kyllä pojat on ihan mahtavia, eikä siihen vaikuta se onko puettu vauvana vaaleanpunaiseen.
Nykyisin KJ haluaa valita vaatteensakin itse. Aamulla kaivan hänelle kaapista puettavaa ja otan yleensä pinoista päällimmäiset puserot. Poika käy kuitenkin kaivamassa sieltä sen ainokaisen formulapaidan, joka on saatu joltain sukulaiselta. Muuten olisi päivä pilalla. Äidin ostamat söpöilyvaatteet jää auttamatta kaapin perälle lojumaan.
2 kommenttia:
luen just raisa cacciatoren kirjaa pelastakaa pojat ja siellä sanottiin, että pojat on luonnostaan kiinnostuneita 'poikien' jutuista eli koneista ja autoista. yleensä. ja tytöt niistä nukeista. vaikka vanhemmat yrittäisivät muutakin ohjastaa. tietty poikkeuksiakin on. meidänkään poika ei ole poikkeus. pöyrälelut kiinnostaa, pehmoihin ei kosketa ellei äiti ehdota, että halaisiko toivo nasua :D
Pitääkin varata tuo kirja kirjastosta. Olen siitä lukenut jonkun arvostelun, mutta olin unohtanut koko jutun. Oman kokemuksen puolesta olen ehdottomasti sitä mieltä, että sukupuoli, persoonallisuus ja ulkoa tulevat vaikutteet kaikki yhdessä ohjaavat lapsen kiinnostuksen kohteita.
Lähetä kommentti