Saimme pojan. Syntymäpainoa oli hurjat 4645g, mikä oli täysin yllätys. Itse olen aika pienikokoinen, joten kyllä kätilöt ja hoitajat hämmästelivät suoritusta. Synnytys olisi siis täysin normaali, ja vieläpä luomu. Kaikki eteni niin nopeasti ettei puudutuksia juuri ehtinyt miettiä. Olen kyllä aika ylpeä itsestäni.

Useampana yönä synnytyksen jälkeen näin painajaisia, joihin liittyi kipua ja väkivaltaa. Olen tulkinnut tämän niin, että alitajunta on näin unien kautta käsitellyt synnytyksessä koettua kipua. Kokemus oli kyllä aivan toista luokkaa kuin esikoisen kanssa, jolloin puudutettiin. Onneksi painajaisia ei enää ole näkynyt muutamaan yöhön, eikä muutenkaan kokemus ole jäänyt vaivaamaan.
Vauva nukkuu tyytyväisenä riippukeinussaan. Se näyttää niin mukavalta, että haluaisin itsekin kokeilla. KJ oli hieman kateellinen tästä vauvalle , mutta luvattiin että kesällä laitetaan puutarhaan hänelle oikea riippumatto.

Meitä on muistettu kukin. Koti tuntuukin aika juhlavalta kun pöydässä on tällaisia kimppuja. Yleensä en pidä leikkokukista, ne jotenkin edustavat jonkinlaista ohimenevää kauneutta. Niistä ei saa sitä energiaa, mitä on kasvavissa kasveissa. Nyt olen kuitenkin osannut nauttia näistä kimpuista. Lisäksi on hyvä ettei olla saatu juurikaan vaatteita tai pehmoleluja, kuten esikoisen kanssa, niitä on jo ihan tarpeeksi.