autokoulussa

Minä olen autokoulussa. Siis minä joka olen koko ikäni dissaillut avoimesti yksityisautoilua, ja jopa väittänyt että en koskaan hanki korttia. Ja vielä mitä, pakko myöntää että ajaminen on kivaa! Se on suorastaan kutkuttavan jännittävää ja vapauttavaa. Kun itse istuu ratissa ei kuule autojen meteliä, eikä haista pakokaasuja. Autossa on lämmintä ja mukavaa, radiosta soi hyvä musiikki.

No, manaan kyllä vieläkin päivittäin bussipysäkillä seistessäni niitä(useimpia) ihmisiä, jotka ajelevat yksiin autoillaan ja tukkivat tiet. Mutta nyt ehkä ymmärrän heitä hieman paremmin. Emme ole aikeissa hankkia autoa ainakaan vielä, ja jokatapauksessa tulen kulkemaan aina ahkerasti julkisilla. Mutta jossain määrin kai olen kääntänyt takkini, koska mielessäni on jo lista paikkoja joihin vihdoin pääsen käymään(vanhempieni autolla), ja joihin ei ole tullut lähdettyä ilman autoa. Haaveissani siintää ensi kesä ja kesälomareissut, joilla minäkin saan nyt päättää reiteistä, kun olen myös kuljettaja. Tasa-arvo saapuu tähänkin asiaan.

Eipäs kyllä pitäisi vielä hyppiä riemusta, ajotunteja on takan vasta viisi, ja teoriakin on puolitiessä. Ei se kuitenkaan mitään vaikeaa ole. Huomenna pääsee taas, melkein en ole malttanut odottaa viikonlopun yli.