kasvun voima

(juttu kirjoitettu 26.7.07 maisema-arkkitehtiopiskelijoiden kerhon lehteen)

Kevät on jo pitkällä ja valoa tulvii ikkunoista, kun on aika kaivaa ruukut ja mullat esiin ja pohtia mitä tänä vuonna kasvattaisi. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Basilikaa tietenkin, se viihtyy niin hyvin sisälläkin. Ainakin kahta erilaista, myös punalehtistä voisi kokeilla. Sitruunamelissa oli hyvä viime vuonna, mutta meirami ei oikein jaksanut innostaa. Se yrteistä. Parvekkeelle pitää saada väriä, ja haaveilen myös köynnöksistä. Budjetti ei kuitenkaan anna periksi, eivätkä kauppojen kesäkukat muutenkaan herätä ihastusta.

Selailen siemenkauppojen sivustoja ja tutkin pussukoita marketeissa. Löytyy vaikka mitä. Hullut ihmiset maksavat liikoja kasvihuonekukista, kun pikkurahalla saa koko pussillisen siemeniä. Innostun ja vähitellen kertyy vaikka mitä. Perennoista löytyy kiinnostavia lajeja, niitä voisi kasvattaa vanhempien puutarhaan. Messuilla innnostun vielä sipuleista ja mukuloistakin. Tuttava lahjoittaa itse puutarhastaan keräämiään siemeniä. Ikkunalaudat muuttuvat vähitellen viljelyksiksi.

Kiireisen päivän jälkeen tulen kotiin ja riennän tarkistamaan joko versoaa. Muutamassa päivässä alkaa näkyä vihreää. Ensimmäisinä ehtivät kelloköynnös ja punakosmoskukka, niitä seuraa basilika, peikonkakkara ja moni muu. Pienistä siemenistä nousee vauhdilla elinvoimaisia taimia, toisista hitaammin ja toisista nopeammin. Kasvun seuraaminen on ihmeellistä ja siitä saa voimia. Viljelyksien kastelu ja taimien koulinta tarjoaa mukavaa puuhastelua, missä saa ajatukset pois kiireistä.

Ahneuksissani kylvin ensimmäisiä lajeja koko pussillisen, kunnes tajusin että jos kaikki itävät tarvitsen kohta hehtaarin kasvihuoneen. Osa on pakko harventaa, mutta tuntuu ilkeältä nyppiä eläviä alkuja mullasta. Säästän mahdollisimman paljon ja jaan myöhemmin taimia tutuille ja ystäville.

Kasvattaminen on niin palkitsevaa, että innostun tutkimaan muutenkin kasvien lisäystapoja. Mitä kaikkea sitä voisikaan kasvattaa itse ja miten. Lainaan kirjastosta erilaisia opuksia ja löydän netistä pari mielenkiintoista puutarha-blogia. Tutustun samalla uusiin lajeihin, ja löydän ideoita koulussa työn alla olevaan istutussuunnitelmaan. Nyt haluan tietää kasveista kaiken, ja tiedonjano vain kasvaa juodessa.

Parveke on kasvihuoneena ja vihertyy päivä päivältä. Ruukkuja on kymmenittäin, vaikka joka viikonloppu kuljetan taimia vanhempien luokse. Siellä ne eivät kuitenkaan kasva yhtä hyvin, mistä päättelen, että niille ei jutella tarpeeksi. Kelloköynnös on aivan mahdoton ja kasvaa kymmenen senttiä päivässä. On vasta toukokuu ja parveke alkaa jo muutttua trooppiseksi puutarhaksi.

Perennat ovat kohta valmiita istutettavaksi maahan. Niille on ensin perustettava uusia kukkapenkkejä, minkä vuoksi heilun lapion varressa kaikki viikonloput. Samalla kiinnostun puutarhasta ennestään löytyvistä kasveista ja opin yhtä ja toista puutarhanhoidosta. Tajuan että siemenien lisäksi myös hyvä multa on ihmeellinen asia. Puutahaprojekti laajenee hyvää vauhtia. Tasoitan nurmikkoa, kanttaan käytävät, siistin vanhat omenapuut, suunnittelen kivikkoryhmän ja mummolle ruusutarhan, rakennan kompostin jne. Tekemistä riittää kesäiltoina puoleenyöhön.

Siemenistä lähti siis taimien lisäksi kasvamaan valtava inspiraatio, jonka myötä sain uuden harrastuksen, sekä halun oppia mahdollisimman paljon kasveista ja niiden luonteista. Lisäksi olen löytänyt oman luovuuden lähteeni puutarhasta, ja kehotan kaikkia sitä vielä etsiviä kaivamaan mullan alta. Saattaa kyllä olla että sieltä löytyy pelkkiä lieroja.