Ensinnäkin pakko laittaa taas kuva kelloköynnöksistä. Ne eivät suostu hillitsemään kasvuaan, vaikka olen ulkoiluttanut niitä näinä kylminä päivinä. Kohta ne on pakko siirtää pysyvästi ulos, että pääsevät kiipeämään parvekkeen pylvääseen. Ensi vuonna pitää muistaa kylvää nämä vähän myöhemmin.Ensi viikon torstaina lähden kahdeksaksi päiväksi Espanjaan excuilemaan koulun kanssa. Se on pisin aika mitä olen ollut erossa K.J:stä. Mutta se ei juurikaan huolestuta, kyllähän nuo kai pärjäävät Pikun kanssa(huom. kai), mutta huolestuttavinta on se miten taimille käy sillä aikaa. Piku ei tasan muista kastella niitä, ja viedä niitä parvekkeelle ulkoilemaan, tai sitten ei muista tuoda niitä yöksi sisään jos on tulossa pakkasia. Tämä ei voi päättyä hyvin. Pitää varmaan joka ilta soittaa ja muistuttaa.
Silti tekisi mieli vaan kylvää lisää, jos vaan tilaa riittäisi. Kyllä ihminen on sitten ahne, tässä sen huomaa. Aina vaan pitää saada lisää. Pari päivää sitten sain postitse ison kasan lahjoitussiemeniä, ja niitäkin tekisi mieli ainakin joitain kokeilla. Osa on varmasti pakko jättää ensi vuodeksi. Mukana on mm. kurjenmiekkoja, muutama eri nauhus, pikkusormustinkukka ja yksi koristeheinä. Pitää selvittää kannattaako noita kylvää suoraan avomaalle.
Kaiken lisäksi kävin tänään anttilassa ihan muilla asioilla, mutta satuin huomaamaan ison lapun "kaikki loput kukkasipulit -40%". Onneksi pystyin edes jotenkin hillitsemään itseni ja ostin "vain" violetteja freesioita, valkoisia liljoja, ja valkoisia gladioluksia. Onneksi valitsemani valkoisten, violettien ja keltaisten kukkien linja hieman hillitsee valikoimaa, niin ei tarvitse ihan kaikkea ostaa.
Maanantaina olisi tentti ja viikonlopun aikana pitäisi kahlata läpi viherrakentajan käsikirja + kasa monisteita. Pitäisi osata siis pysyä irti mullasta ja keskittyä opiskeluun. Toisaalta ollaan menossa huomenna vanhempieni luokse, missä puutarha suorastaan hinkuu päästä möyrittäväksi. Katsotaan miten tässä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti